Vihdoinkin matkaan! Tämän vuoden Apiksen pyöräreissu oli suunniteltu edellisen matkan jälkeen 2019 syksyllä. Reissun jälkeen tuntuu aina siltä, että seuraavaan on iäisyys. Kukaan ei silloin voinut tietää, että meneekin 2 vuotta. Omalta osaltani kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanmatka sitten 2020 tammikuun. Matkustamisen rutiinit tuntuivat olevan hukassa. Pienestä epävarmuudesta huolimatta löysin itseni Mentonista päivää ennen virallisen ohjelman alkamista.

Hyvin nukutun yön jälkeen ohjelmassa oli pyörän kasaaminen ja testilenkille lähteminen Mitäpä sitä muutakaan voisi Mentonissa tehdä kuin kiertää Madonen kautta Monacoon ihmettelemään maailman menoa. Sehän näytti ihan samalta kuin 2015, kun edellisen kerran olimme pyörällä paikan päällä. Polkemalla ei edelleenkään päässyt kasinon eteen kurvailemaan.  Keli oli mukavan lämmin eikä ylämäkikään tuntunut mahdottoman pahalta.

5.9 Menton-> Cuneo

Ensimmäisenä varsinaisena ajopäivänä siirryimme Bon Jourista Buon Giornoon. Tämä tapahtui kolmen mäen kautta, joista viimeisin oli reissun erikoisuus Col de Tende, jossa on 3,5 km hiekkatiepätkä lopussa.

Col de Castillonille lähtiessä ihmetystä herätti Col de Tende – Fermé kyltit, joista ei oikein selvinnyt mikä on kiinni, tunneli vai nousu solaan. Edellisenä iltana olimme suunnitelleet matkatavaroiden kuljetusta ja silloin Google oli ehdottanut lyhimmäksi vaihtoehdoksi tunnelin läpi kulkevaa reittiä. Castillonin jälkeen oli vielä Col de Brouis ennen Tendeä. Matkalla liikenne oli vähäistä, mutta Italian rekisterissä olevia autoja meni ohitse jonkin verran ja jatkoimme tyytyväisenä matkaa. Brouisin jälkeen alkoivat tietyöt. Joki oli ilmeisesti keväällä tulvinut niin pahasti, että graveli segmenttejä oli runsain määrin jo ennen Tendeä. Epävarmuus kasvoi polkiessa ja WhatsAppi piippaili viestejä. Onneksi olimme valinneet kuljetukselle kiertotien, sillä perävaunun vetäminen tietöiden läpi olisi ollut mahdotonta. Mahdotonta olisi ollut myös tunnelin läpi ajaminen, sillä se oli suljettu. Onneksi nousu solaan oli auki ja siitä voi ajaa pyörällä. Epäselvää oli kuitenkin mitä tapahtuisi toiselle huoltoautolle, joka oli tukemassa meitä Ranskan puolella. Onneksi solaan päästettiin autoja lyhyissä aikaikkunoissa parin tunnein välein ja saimme koko porukan solan päälle ja Italian puolelle.

Omalta osaltani Tenden hiekkatieserpentiineistä nauttiminen jäi ennakoitua vähäisemmäksi. Kuuma keli, rasitus (= kehno kunto) ja liian vähäinen nesteytys saivat aikaiseksi elämäni pahimmat krampit. Viimeisten kilometrien aikana jyrkimmät kohdat oli pakko tunkata ylös. Jalat eivät vain toimineet. Itse mäki oli kyllä hienoa. Kapeaa tietä, serpentiiniä ja varsin raffia pintaa koko matkan. Hiekkatien osuus oli sileämpää kuin niin sanottu asfaltti. Sileillä kumeilla mentiin eikä rengasrikkoja tullut!

6.9. Cuneo

Cuneo osoittautui varsin hienoksi kaupungiksi. Asukasluku Wikipedian mukaan on 56 000, mutta tuntui paljon isommalta kuin Kouvola.

Pysähdyspaikaksi Cuneo valikoitui sen takia, että lähistöllä on Colle Fauniera, yksi Alppien tuntemattomista jättiläisistä. Reitti oli selkeä: Demontesta ylös ja Pradlevesin kautta alas. Lisämäkeä oli tarjolla sekä mennessä että palatessa. Edellisen päivän rasitukset tuntuivat vielä jaloissa enkä edes harkinnut lisämäkien ajamista. Fauniera Demontesta tarkoittaa 24,6 km ylämäkeä sisältäen 1721 m nousua.  Jos numeroita vertaa Stelvioon Pratosta, niin niissä ei juuri ole eroa. Edessä oli siis varsin tiukka mäki.

Tie kohti huppua muuttui varsin nopeasti suomalaisen pyörätien levyiseksi. Pinta oli kyllä hyvää, mutta nousukulma oli heti alusta sellainen, että rullaavuudesta ei juuri ollut apua. Tiedossa oli, että maisemat ylhäällä ovat varsin muikeat. Niitä sai kyllä ihastella jo heti nousun alkupuolella. Matkalla ei juuri näkynyt muita ihmisiä puhumattakaan autoista. Parin tunnin meditoinnin keskeyttivät vain murmelien pyrähdykset tien pientareella. Viimeisen loppukinkaman jälkeen solan korkeimmalla kohdalla katseet kohtasivat Marco Pantanin kanssa. Hieno mäki!

7.9. Cuneo-> Barcelonnette

Kahden Italiassa vietetyn yön jälkeen oli edessä paluu takaisin Ranskaan. Reittivaihtoehtoja oli kaksi. Niistä lyhyempi kulki Colle della Maddalena kautta. Pidemmällä reitillä oli kaksi nousua Colle della Agnello (Col d’Agnel) ja Col de Vars.  Agnelin ajaminen on pitkään ollut haavenani. Tällä kertaa jouduin valitsemaan lyhyemmän reitin ja jättämään Agnellin tuleville retkille. Jalkoja piti säästellä.

Alkumatka ajeltiin samaan suuntaan kuin edellisenä päivänä. Tällöin reitti oli kulkenut päätien vieressä kulkevaa kapeaa ja kivaa Via Romaa pitkin. Viime hetkellä muokkasin hieman reittiä ja pääsimme ajamaan Rooman tietä pidemmän siivun.

Maddalena solan korkein kohta on yli 2000 metrissä tarkoittaen, että nousua lähtöpaikasta tuli 1500 metriä. Nämä metrit kertyivät pitkän matkan aikana, joten kulma pysyi maltillisena. Maisemat olivat jälleen kerran hienoa. Tie solan läpi on auki koko talven ja tarjoaa varmasti hienot puitteet randohiihdolle!

Alamäessä meillä oli hieman ohjelmaa. Seinämän korjaus oli meneillään, jotta kiviä ei enää putoisi tielle.  Toinen kaista oli poissa käytöstä varsin pitkältä matkalta ja autoja oli jonossa paljon. Ajoimme rohkeasti keulille ja pääsimmekin onneksemme läpi varsin nopeasti. Kaikilla ei käynyt yhtä hyvin ja odotusaika tarjosi mahdollisuuden päivälevoille.

8.9 Barcelonnette

Barcelonnette kuuluu mielestäni samaan sarjaan Oisansin laakson ja Argelés Gazostin kanssa. Klassikkonousuja on vähän joka puolella ja ajettavaa riittäisi helposti useammaksi päiväksi. Suurin osa ryhmää suuntasi tällä kertaa Bonettelle. Olimme käyneet Cimellä vuoden 2015 reissulla, joten minua kiinnosti enemmän pyörälenkkien helmi Allos-Champs-Cayolle. Matkaa päivälle tulisi 120 km ja vertikaalia 3300 m. Mukaan tuli onneksi muitakin, joten saimme toisen huoltoauton käyttöömme.

Col d’Allos on monesti ajettu isoissa kisoissa toisesta suunnasta. Mieleen on jäänyt, kun Bardet tykitti alamäessä eroa muihin ja ajoi voittoon. Tie rotkon reunoja hipoen on niin kapea, että ei voi kuin ihmetellä ammattikuskien ajotaitoja. Nousu kulki mukavasti. Lasku alas Allosin suuntaan oli vauhdikas ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että rentous alamäessä alkoi löytyä.

Tasamaata reitillä ei juuri ole ja Col des Champsille kurvattiin suoraan laskusta. Nousu kulkee suurimmaksi osaksi metsän keskellä. Kulma oli tasaisen jyrkkää, mutta ei kuitenkin liian tiukkaa. Kammet pyörivät vielä ihan kohtuudella. Lasku oli taas nautittavaa.  Alamäki on tässäkin mäessä hieman leveämpää baanaa tarjoten loppupuolella varsin muikeita serpentiinejä.

Ainoa miinus tällä reitillä oli sopivien taukopaikkojen puute. Kahvia olisi mukava nauttia laskun jälkeen ja ennen nousua. Siihen ei ollut tälläkään kertaan mahdollisuuksia, kun pienelle eturattaalle piti vaihtaa heti vauhdin vähän rauhoittuessa.

Col de Cayolle tästä suunnasta numeroiden valossa vastaa Col d’Allosia. Reilu 20 km mäkeä 6.3% keskijyrkkyydellä. Numerot hämäävät tässä tapauksessa. Muutama kilometri alkupäästä on varsin maltillista. 17 km ennen huippua tajusin, että jäljellä olevien kilometrien kulma olisi yli 7,5%. Onneksi kaksinumeroisissa käytiin vain ajoittain, joten mäki nousi kohtuullisella vauhdilla.  Varustevälppäyksen jälkeen edessä oli 30 km laskua takaisin pikku Barcelonaan. Edelliset mäet oli laskettu leveästi hymyillen. Tällä kertaa hymy ei riittänyt. Cayollen laskuun osuu 4,5 km pituinen pätkä kanjonissa. Upea kokemus kruunasi hienon päivän.

9.9. Barcelonnette->Saint-André-Les-Alpés

Tälle päivälle oli tarjolla useampia reittivaihtoehtoja, joista lyhyin yli Col d’Allosin ja pidemmät Col de Cayollen. Tällä kertaa edellisen päivän kokemuksiin perustuvalla myyntipuheella oli vaikutusta, sillä kukaan ei valinnut lyhyintä reittiä. Edessä oli siten 30 km nousua sisältäen 4,5 km hienossa kanjonissa. Hitaammin ajaessa ehtii toki paremmin katsella maisemia, mutta nauru ei ole ihan yhtä herkässä😊

Cayollen huipulta edessä oli varsin pitkä laskuosuus. Reittiä suunnitellessani en ollut ymmärtänyt sen hienoutta. Pongasin jossain välissä Instagrammissa hienon kuvan Gorges de Daluis nimisestä paikasta. Aloin selvittää sen sijaintia, jotta joskus voisimme sisällyttää sen reissuohjelmaan. Tällä kertaa kävi tuuri, kun huomasin, että se olikin jo reitillä. Rotko alkoi melko pian Guillaumesin kylän jälkeen.  Tie rotkon reunalle oli louhittu niin, että sisäpuolen kaista kulki tunnelien läpi. Kohtuu lyhyellä matkalla niitä oli liikennemerkin varoituksen mukaan 17 kpl.

Rotkoajelun jälkeen oli edessä pienenä yllätyksenä 10 km mäki (Col des Toutes), joka ei ollut juuri reittiprofiilista erottunut. Onneksi täälläpäin Ranskaa oli kahviakin tarjolla ja hitaamman vaiheen jälkeen laskettelimme vauhdikkaasti kohti hotellia.

10.9. Saint-André-Les-Alpés

Ohjelmassa oli lisää rotkojen reunoilla ajelua. Verdon Gorges on Euroopan suurin kanjoni ja syvin kohta on 700 m. Paikka on kiipelijöille tuttu: Hieno päällystetty tie kulkee molemmin puolin kanjonia tarjoten myös pyöräilijöille ainutlaatuisia kokemuksia.  Majapaikkamme oli sen verran kaukana, että molempien puolien ajaminen olisi tietänyt 180 km kierrosta. Päädyin ajamaan reilun 100 km reitin sisältäen Routes des Cretes kierroksen.  Sateenuhasta huolimatta keli oli upea ja maisemat aivan priimaa. Olisikohan tämä ollut paras päivä pyörän päällä koskaan!

11.9 Saint-André-Les-Alpés->Antibes

Edessä oli viimeinen ajopäivä ja todennäköisesti viimeinen lyhyissä pitkään aikaan. Keli oli upea. Aamulla oli hieman kirpeää, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli tiedossa. Päivän päätteeksi löytäisimme itsemme Rivieran rannoilta.

Ennen varsinaisen etapin alkua oli edessä retken virallisen ryhmäkuvan ottaminen. Olimme scoutanneet sopivan kuvauspaikan kilometrin päästä hotellista järven rannalta. Tarkoitus oli ikuistaa vihreiden paitojen lisäksi hienot maisemat ja vihreää järven pintaa.

Kuvaussession jälkeen päästiin matkaan. Päätin lähteä pidemmälle n. 150 km reitille. Garmin kertoi, että nousuja tulisi olemaan päivän reitillä 8 kpl. Laskua tulisi olemaan 900 enemmän kuin nousua ja se helpotti päätöksentekoa.

Ensimmäisen mäen (10 km) jälkeen edessä oli hieman pidempi alamäkiosuus.  Reitti kulki  Le Mas-Aigun-Roquesteron->Les Ferres->Coursegoules. Todella hienoa ja rauhallista vain muutaman kymmenen kilometrin päässä rannikon vilinästä. Ehdottomasti suositeltava ajella tuolla, jos sattuu olemaan pyörän kanssa Nizzan seudulla. Loppumatkalle osui vielä vehreä Gorges du Loup ennen laskeutumista rantaan.

Päivän aikana jouduin miettimään, että turtuuko mieli jatkuvaan ihanuuteen. Riittääkö tämän jälkeen enää mikään, kun jokaisen päivän kohdalla pitää miettiä onko tämä paras päivä. Päivän kruunasi sopivan suolainen pizza oluen kera Juan les Pinsin rantakadulla ja ehkä se oli!

Kotona

Töihin tarttuminen tuntuu vaikealta. Uutiset tulevat ja menevät eivätkä tunnu kovin tärkeiltä. Pyörälenkille ei tee mieli. Huomaan selaavani loputonta reissukuvavirtaa. Tähän ei ole olemassa kuin yksi lääke. Ensi vuoden matkaa pitää alkaa laittaa pakettiin, muuten paluu normaaliin ei ole mahdollista.

Kiitos koko ryhmälle aivan mahtavasti viikosta Meri Alpeilla. Aikaa ei voi juuri paremmin viettää.

Päivät

Päivä	Mistä	Mihin	Pituus	Nousumetrit
0	Menton	Menton	46	980	Madone
1	Menton	Cuneo	118	2772	Castillon, Brouis, Tende
2	Cuneo	Cuneo	100	2149	Colle Fauniera
3	Cuneo	Barcelonnette	100	1660	Colle della Maddalena
4	Barcelonnette	Barcelonnette	120	3237	Allos-Champs-Cayolle
5	Barcelonnette	Saint André les Alpes	111	1942	Cayolle
6	Saint André les Alpes	Saint André les Alpes	109	1547	Verdon Gorges, Roite des Cretes
7	Saint André les Alpes	Antibes	149	2123	–
	Yhteensä	853	16410

Ajetut nousut

Päivä	Nimi	Pituus	Nousua	Prosentit
1	Col de Castillon	15	697	4,6
1	Col de Brouis	13,3	531	4
1	Col de Tende	29	989	3,4
2	Colle della Fauniera	24,7	1721	7
3	Colle della Maddalena	18	750	4,1
4	Col d’Allos	17,5	1108	6,3
4	Col des Champs	12	842	7
4	Col de la Cayolle	20,5	1291	6,3
5	Col de la Cayolle	29,1	1190	4,1
5	Col de Toutes	10,6	469	4,4
6	Route des Cretes Climb	6,3	430	6,8
7	Col Saint Barnabe	10	450	4,5
7	Coursegoules	9,6	377	3,9