Huippuvuorilla… meloen ympäri Spitsbergenin
Jäätävä suunnitelma
Huippuvuorten ympärimelonta 11.7.-14.8.2009 11.7.2009
starttaamme Longyearbyenin satamasta toiseen yritykseemme kiertää meloen Huippuvuorten pääsaari Spitsbergen. Viime kesän arktinen seikkailu pysähtyi saaren pohjoiskärkeen ahtojäihin. Tänä kesänä jäätilanne näyttää paremmalta, reitti aukeaa päivä päivältä. Suunnistamme ensiksi kohti pohjoista pitkin saaren länsirantaa. Sieltä pohjoiskärki kiertäen saaren itärantaa alas etelään. Eteläkärki kiertäen ja jälleen ylös pohjoiseen kohti maalia.
Kilometrejä saaren kierrosta kertyy n.1400. Ruokaa olemme varanneet mukaan 40 päiväksi, mutta perillä haluaisimme olla jo noin viikkoa aikaisemmin. Edessämme on siis 5-6 viikon Arktinen veto.
Tälle päiväkirja-sivustolle päivitämme matkan etenemistä. Kirjoitamme aina sopivan hetken koittaessa… väliin voi siis jäädä useitakin päiviä. Olkaahan hengessä mukana ja nauttikaa Suomen kesästä… meillä on hieman viileämpää.
Voit lähettää meille postia yhteys-heppumme kautta… vastauksia emme lupaa mutta kannustavista viesteistä iloitsemme aina. osoite: melonta@krapi.fi
terveisin Juha Pekka Mäki & Pekka Holma
Viesti 01 VERLANDRYGGEN 12.7.09 klo 17.30
50km N 78.14.588 E 013.55.596
Matkan teko on alkanut kauniissa säässä hyvin edeten. Valmistelut Longyearbyenissä saatiin ripeästi tehtyä. Kajakki ja varusteet löytyivät satamaterminaalista ja mahdollisesta tehtiin mahdollinen.
Kuuden viikon ruokaläjä saatiin kuin saatiinkin sovitettua kytiin.
Kajakista tuli liki sukellusvene, mutta hyvin se vielä kulkee. Matkan päästiin parahiksi laskuveden alkaessa.Saimme hyvät kyydit ulos lahden pohjukasta. Isfjorden ylitettiin leppoisassa kolmen metrin itätuulessa arktisen yöauringon paisteessa. Kilometrivauhdiksi vakiintui kuusi kilometriä tunnissa mikä on näin alkuvaiheessa aivan laskelmien mukaista. Teimme leirin Verlamryggenin töyräälle. Ruoka ja lepo maistuivat 10 tunnin melonnan ja vuorokauden mittaisen säätämisen päälle. Nukkumaan pääsimme kello kuusi aamulla. Nyt teemme lähtöä kohti länttä ulos vuonosta. Tarkoituksena on meloa noin kahdeksan tuntia ja 40 km.
Pyrimme seuraavien päivien aikana etenemään noin 40km päivässä. Taukoineen tähän menee kohtalaisessa kelissä 8-9 tuntia.Sään pitäisi olla meille suotuisa ainakin pari päivää. Kaikki siis hyvin täällä.
t. p&p
Viesti 02 KAFFIöYRA 14.7.2009 klo 9.30
140km N 78. 39.079 E 011.53.291
Ensimmäisen raportin jälkeen olemme meloneet 90 kilometriä kahdessa päivässä. Eldenbybtenistä lähdimme maanantai-iltana klo 21.00. Meloimme aluksi navakassa myötätuulessa. Puuskissa tuuli nousi yli kymmeneen metriin sekunnissa. Isossa aallokossa painava ja korkeassa lastissa oleva kajakki oli ajoittain vikura hallittava. Tuuli kuitenkin asettui yön kuluessa. Daudmannsodden ohitettiin jo leppoisassa itätuulessa. Matkalla tapasimme kolme belgialaista pitämässä tuulta kivenkolossa. Olivat samoilla kivillä, joilla törmäsimme mursuun viime vuonna. Nyt mursua ei näkynyt. Meloimme aamuun asti. Maihin nousimme vasta 9.30. Matka meni hieman pitkäksi sopivaa leiripaikkaa etsiessä. Uni ja ruoka maistuivat hyvän melontarupeaman jälkeen.
Tänään meloimme 40 kilometriä kohti pohjoista. Ohitimme alueen missä viime vuonna jouduimme suorittamaan “mursupujottelua”. Nyt emme tavanneet samoilla kivillä ainuttakaan yksilöä. Tätä emme panneet pahaksi. Alkumatkasta vaihteeksi kevyt vastatuuli hidasti hieman etenemistä. Tuulen tyynnyttyä matka eteni leppoisasti kirkkaassa auringon paisteessa. Tähän asti kelit ovat suosineet meitä. Tuulet ovat pysyneet kohtullisina ja lämpöä on riittänyt. Aurinko on paistanut lähes koko ajan. Näin on ollut hyvä. Matka on alkanut suunnitelmien mukaisesti edeten.
Matka jatkuu unien jälkeen…
t. p&p
Viesti 03 KROSSFJORDEN 16.7.2009 Klo 10.00
200km N 79.06.532 E011.24.477
Tänään olikin sitten ensimmäinen tuulipäivä. Meloimme koko yön ja noin 40 kilometriä mutta etenimme oikeaan suuntaan vain 17 km. Tuulen ja korkean aallokon takia Kongsfjordenin ylitys piti suorittaa mutkan kautta sisempää vuonosta. Aikaa ja voimia kului, mutta päästiin sentään yli… hyvä näin.
Eilen meloimme hyvässä säässä noin 45 kilometriä. Ohitimme Sarstangenin majakan alkuyöstä.
Siellä tapasimme vanhan tutun, yksihampaisen mursun. Tällä kerralla hänestä ei ollut mitään harmia… jännitystä vain lähestymisen aikana. Herra makasi särkän päässä eikä välittänyt meistä tuon taivaallista.
Otimme kuvat ja jatkoimme matkaa. Vähän tämän jälkeen näimme valaita, pieniä joiden nimeä emme tiedä, muista tai muuten vain halua nyt kertoa. Tänään rantautuessamme näimme lisää valaita. Tällä kertaa tunnistimme ne maitovalaiksi. Olivat noin sadan metrin päässä ruokailemassa rantamatalikossa ja uiskentelivat hiljalleen kauemmaksi ulapalle ; hieno, rauhallinen näky. Lähipäiviksi on luvassa melko kovaa pohjoistuulta, siis meille vastatuulta. Katsotaan miten matka etenee. Vielä ollaan aikataulussa ja pikkuhiljaa jäsenetkin tottuvat melan pyörittämiseen. Rutiinit löytyvät ja naama parkkiutuu suolasta valkoiseksi. Meno jatkuu…
t.pekat
Viesti 04 KROSSFJORDEN 18.7.2009 Klo 5.20
200KM N 79.06.532 E011.24.477
Nyt sitä nukutaan teltassa pitkiä siivuja ja istuskellaan kivenkolossa tulilla…
edelleen samalla rannalla johon tulimme torstaiaamuna. Olemme noin viiden kilometrin päässä niemen kärjestä minkä takaa pohjoistuuli painaa elkoisella voimalla. Täältä kaukaa näemme paljaalla silmälläkin särkän yli lentävät korkeat tyrskyt. Leiri on sen verran suojassa, että tässä tuuli on noussut kovimmillaan vähän toiselle kymmenelle metrille sekunnissa. Emme voi kun odottaa meren rauhoittumista saaren länsirannalla. Sisällä vuonossa melominen olisi mahdollista mutta ulkorannalle ei ole mitään asiaa.
Tapamme siis aikaa kaikenlaista puuhaten. Onneksi rannat ovat täynnä monenlaista merentuomaa puuta nuotion rakennusaineeksi. Karhun jälkiä on näkynyt sen verran, että emme uskalla jättää leiriä ja kajakkia vartiotta pitkäksi aikaa. Olemme siis leirimme vankeja. Yritämme malttaa mielemme ja odottaa kelin parantumista. Vielä on tunnelma pysynyt korkealla ja fiilikset hyvinä. Tämähan oli hyvinkin tiedossa ja aikatauluun budjetoitu. Pohjoistuulen takia jäätilanne noin 150 kilometriä pohjoisemmassa saaren päässä on hieman huonontunut, mutta ei vielä ratkaisevasti. Sääennuste lupaa samanlaista puhuria vielä pariksi vuorokaudeksi. Saa nähdä mikä on tilanne sen jälkeen. Tämä täältä tällä kertaa ja tässä vielä lähikuva mursusta.
t.p&p
Viesti 05 KROSSFJORDEN 20.7.2009 KLO 15.53
200KM N 79.06.532 E011.24.477
Reilun neljän vuorokauden paikallaan olo alkaa pehmittmään mieliä ja karsimaan rehvakkaimpia puheita nopeasta saaren kierrosta. Tuuli on vinkunut ja teltta rämissyt taukoamatta. äsken saimme yllätykseksemme kokolailla positiivisen jääkartan ja sääpäivityksen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsemme huomenna illasta liikkeelle. Parantuvaa keliä olisi pitkän ennusteen mukaan tarjolla ainakin viikoksi. Liekö pohjanakka kohta puhaltanut palkeensa tyhjiksi… toistaiseksi. Jäätilanne ei ole huonontunut niin ratkaisevasti kuin pelkäsimme odottaa. Reitti on tukossa pieneltä matkalta noin 200 kilometriä edempänä. Odotettavaa on, että tuulen laantuessa ja suunnan kääntyessä tilanne parantuu tulevien päivien aikana.
Vielä pitää kehitellä pientä puuhastelua vuorokaudeksi… unikiintiö alkaa jo olemaan täysi. Juha-Pekka tosin nukkuu tälläkin hetkellä. Hänellä on hallussaan tämän retkikunnan yhtämittainen nukkumisennätys… 16 tuntia. Jouduin ikäväkseni herättämään hänet, kun lintu lensi karhulankaan ja laukaisi hälytyksen… jäi todelliset maksimit siis todentamatta. Kuvailin kukkaketoa aikani kuluksi, sen verran mieli on herkistynyt. Tämä täältä nyt. Seuraava tilanneraportti toivottavasti jo paljon pohjoisempaa. Positiivisin ja odottavin mielin!
t.p&p
Viesti 06 MAGDALENEFJORDEN 21.7.2009 klo 23.22
255KM N 79.33.273 E010.40.181
Viiden vuorokauden tuulenpidon jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle tänä aamuna klo 7.30. Tuuli kääntyi koilliseen ja rauhoittui hiukan. Me pääsimme etenemään länsirannalla kohti pohjoista kohtuullisesti. Kiertelimme vuorten suojassa rantoja pitkin. Jäätiköiden kohdilla tuuli pääsi riepottelemaan meitä aivan rannan tuntumassakin. Muutamia töyssyisiäkin pätkiä siis päivään mahtui. Etenimme kuitenkin melko hyvin. Saimme päivän saldoksi noin 55 kilometriä.
Illalla tuuli jälleen voimistui ja ajoi meidät rantaan. Valitettavasti tarjolla ei ollut hyvää leiripaikkaa. Nousimme maihin mihin vain pääsimme. Saimme teltan pystyyn keskelle kivikkoa pienelle savilampareelle. Kajakin saimme raahattua kivien keskelle turvaan nousuvedeltä. Päivä venyi 14 tuntiseksi urakaksi joten nyt uni maistuu.
Kuulumisiin… t.p&p
Viesti 07 VELKOMSTBYNTEN pe 24.7.2009 klo 5.30
350km N 79.52.310 E013.48.713
Viiden päivän arestin ja karuun kivikkoon päättyneen raskaan ja tuulisen melontapäivän jälkeen tunnelmamme keskiviikkoaamuna olivat apaattiset. Tilannetta ei parantanut se, että telttamme oli pienellä savilämpäreelle mistä vesi oli yön aikana noussut kastelemaan makuualustamme. Heräilyn yhteydessä kyseenalaistimme voimakkaasti koko touhua. Pienen keskustelutuokion aikana totesimme tilanteen kuitenkin olevan hallussa ja tavoitteen edelleen kirkkaana. Aloitimme aamutoimet ja kuivatusaskareet. Tuuli tyyntyi ja aurinko ilmestyi vuoren takaa… mielialat nousivat ja tuhti aamiainen palautti voimat.
Lähdimme jälleen pöhköinä matkaan kohti pohjoista. Vuonon tuulisen ylityksen jälkeen saimme hyvät vuorovesikyydit läpi Sörgattetin Smeerenburgfjuurdeniin. Matka joutui ja tuuli tyyntyi pikkuhiljaa. Muutamat jäätiköiltä laskeutuvat puhurit pitivät meidät hereillä, samoin rantatörmää vastaan kävellyt iso jääkarhu. Väistimme hieman ulommas merelle ja jäimme seuraamaan karhun rauhallista, mutta joutuisaa etenemistä. Meitä hän vaivautui vain vilkaisemaan sekä kääntämään jättimäisen ahterinsa kohti ja laskemaan ison paskan. Väistämättä tuli mieleen sen antavan meille, mitä ihmiset ovat karhuille antaneet… hyvä heppu!
Päivä päättyi Flathukeniin. Leiri jälleen kivikkoon, mutta nyt kuivalle ja tasaiselle alustalle keskelle karhujen jälkiä. Aamulla Sysselsmanin poliisi kävi meitä moikkaamassa ja kyselemässä, mitä miehiä olimme. Vaihdoimme kuulumiset ja leppoisa keskustelu sai päivän hyvin alulle. Juuri vesille lähtiessämme karhu ilmestyi jälleen kuvioihin. Nyt pienempi yksilö käveli suoraan leiriämme kohti. Me väistimme merelle ja jäimme katselemaan sen kulkua. Kohtaaminen oli taas rauhallinen ja karhun osalta kerrassaan välinpitämätön. Läksimme matkaan samaan suuntaan; karhu kävellen ja me meloen.
Meloimme 10 tunnin aikana noin 50 kilometriä Velkomstbynteniin. Meri tyyntyi illan ja alkuyön kuluessa peilityyneksi.
Saimme kokea arktista melontaa hienoimmillaan tyynellä merellä yöauringon paistaessa. Sumu nousi takanamme vuorille ja tyyni ulappa hävisi pohjoiseen. Näin päivät täällä vaihtelevat… meri näytää kaikki puolensa omaan tahtiinsa. Matkan ensimmäiset jäät kohtasimme aivan leiriniemen tuntumassa. Pääsimme rantaan lauttoja kierrellen. Nyt toivomme, että pääsemme aamulla pois. On lämmin ja aurinkoinen, täysin tyyni yö pohjoisella Spitsbergenillä. Loistava retkeilykeli!
t.p&p
Viesti 08 LAGUNEBYNTEN su 26.7. klo 11.15
420KM N 80.02.601 E016.31.255
Viime yönä lähdimme liikkeelle Lortoddenista puolen yön maissa.
Saavutimme 80 astetta pohjoista leveyttä noin tunnin melomisen jälkeen. Matkan pohjoisin piste Verlekenhuken oli enää kymmenen kilometrin päässä. Sen ohitimme nousevassa tuulessa. Kävimme maissa ottamassa muutaman kuvan ja juomassa kupilliset kuumaa teetä. Yksi reitin merkkipaaluista oli saavutettu. Niemen kierrettyämme etelästä puhaltava kova tuuli pakotti meidät maihin tähän. Pystytimme teltan ja jäimme odottelemaan tuulen rauhoittumista. Sataa vettä, tuulee ja on koleaa. Säätiedotuksen mukaan pitäisi olla lähes tyyntä ja aika lämmintä. Ainoastaan vesisade pitää paikkansa. Nyt odotellaan muuttuuko keli vai sääennustukset.
Toissayönä koimme reitin tähänastisista merimatkoista pisimmän. Lähdimme liikkeelle Velkomsbynteniltä, tarkoituksena oli ylittää Woodfjorden sekä Wijdefurden kumpainenkin erikseen. Ulkomerelle päin vuonot erottaa toisistaan vain terävä niemenkärki. Pyrimme ensiksi tuolle kärjelle, mutta toisin kävi. Vuonojen edustalla oleva laaja jäälautta-alue osoittautui läpipääsemättömäksi jopa meidän väkivahvalle jäänmurtajalle. Seikkailimme jäiden seassa kolme tuntia ja löysimme tiemme alueen ulkomeren puoleiselle laidalle. Kiersimme koko alueen ulkokautta ja etenimme suoraan itään Bangenhukenilla. Merimatkasta tuli pitkä ja rannat olivat ajoittain kaukana. Onneksi keli oli tyyni ja meri tasainen. Rantaan pääsimme kuplat otsissa kahdeksan tunnin melonnan jälkeen. Hyvin siis kävi ja olimme läpi. Jatkoimme vielä muutaman tunnin pohjoiseen ja teimme leirin suojaisaan poukamaan. Rasvainen pasta maistui jälleen. Vuorokauden kaloriannos 5000 kilokaloria oli käytetty ja jotain kaivettu jatkeeksi nahankin alta. Oli lämmin ja tyyni aamu. Höpöttelimme teltan edustalla, nautimme kelistä ja kertailimme jääseikkailun vaiheita. Retkikunta relasi.
Ohessa vielä aikaisemmasta lähetyksestä unohtunut kuva meille pyllistäneestä karhusta. Valitettavasti vähän kaukaa otettu. Bonuskuvana kaikille naispuolisille ystävillemme julkaisemme poikamies Juha-Pekka Mäen profiilikuvan, Minä jääkarhuvartiomies. Terveisiä kaikille ja kiitos viesteistä!
t.p&p
Viesti 09 EKALLNESET Ti 28.7. klo 7.53
460km N 79.50.064 E017.44.915
Lagynibyntenistä pääsimme lähtemään tuulen vähän rauhoituttua. Yön kuluessa tuuli kiristyi vähitellen. Etenimme niemenkärjiltä aina seuraavalle noin 10 kilometrin etapein. Oli ehdottomasti kylmin melonta-rupeama tähänastisista. Tauoilla söimme pähkinät ja suklaat sekä joimme kupilliset kuumaa teetä ja jatkoimme matkaa saman tien. Pitkään lepotaukoon ei kylmä tuuli antanut mahdollisuutta.
Lounastauko noin klo 04 aamuyöllä jäi väliin samasta syystä. Joimme vain kuuman lounasveden ja söimme naksupussien pohjat. Takaisin tuuliselle merelle oli kiire hyytävän tuulen alta pois. Meloessa ei kylmä tuuli pure samalla tavalla kuin rannalla seistessä… onneksi liike lämmittää. Yön viimeisellä etapilla saimme kokea kunnon merenkäynnin. Tuuli painoi suoraan meitä vasten ja nosti korkeaa aallokkoa. Valitettavasti tuosta rodeosta emme kyenneet ottamaan kuvaa… käsillä oli muuta puuhaa. Etumies sukelsi välillä oikein komeasti aaltojen läpi, perämies keikkui kuin keinulaudalla parinmetrin heiluriliikkeessä. Yön aikana saimme vastatuulimelonnalla kasaan hyvät 40 kilometriä. Nousimme väsyneinä ja kylmissämme maihin tähän Ekallnesetille.
Tuuli kiristyi päivän aikana edelleen. Eilen illalla emme päässeet merelle vaan jouduimme jäämään rannalle pitämään tuulta. Edessämme on noin 18 kilometriä leveän Valhalla-jäätikön ohitus. Jäätikkö laskee mereen pystysuorana jääseinänä. Tuolle merimatkalle tarvitsemme parempaa keliä. Viereisellä rantapenkalla mittasimme äsken 13 metriä sekunnissa keskituulen. Puuskissa tuuli nousi yli kuuteentoista metriin.
Säätiedotuksen mukaan keskiviikkoiltana tuuli asettuu. Lepäilemme nyt ja teemme pieniä huoltohommia, säädämme, putsailemme ja korjailemme. Puolen välin etappiin on matkaa 150 kilometriä, joten ei tässä hätää. Jotta olisimme aikataulussa aikaa on vielä viisi päivää saavuttaa tuo odotettu piste.
Nyt aurinkokin pilkahti sakean vesisadeusvan keskeltä, että eiköhän tämä tästä hyväksi muutu. Yömelojat juovat iltateensä ja kömpivät pusseihinsa. Minä näen varmasti taas unta pöydän ääressä syömisestä… jääkarhuvartiomies ties mistä mukavista asioista!
t.p&p
Viesti 10 KOSTERBREEN To 30.7. klo 15.03
525km N 79.20.123 E018.50.991
“It’s always bad weather in Hinloppen… take care” Näin sanoi vanhempi, viisas rouva, kun kuuli melonta- suunnitelmastamme. Neljä ensimmäistä päivää tässä paljon puhutussa salmessa osoittivat hänen toteamuksen enemmän kuin oikeaksi. Kaksi ensimmäistä päivää meloimme kovassa vastatuulessa ja isossa aallokossa hytisten vilusta ja vähän pelostakin. Kaksi seuraavaa vuorokautta pidimme myrskytuulta paukkuvassa teltassa, koleassa vesisateessa. Tuuli alkoi tyyntyä keskiviikko-iltapäivällä toiveita herättävästi. Pääsimme liikkeelle Ekallnesetistä saman päivän iltana klo 23.00. Meloimme ensiksi lievään vastatuuleen hernerokkasumussa. Matka kuitenkin joutui ja GPS näytti tietä. Sitten… aivan yllättäen lounastauon jälkeen kaikki muuttui. Tuuli tyyntyi täysin ja ilma lämpeni. Vielä tihutti vettä, mutta se ei enää haitannut. Matka joutui sukkelaan. Aamun koittaessa aurinkokin näyttäytyi ja keli vain parani. Pelättyjä jäitäkään emme kohdanneet , vaikka jääkartta niitä lupaili. Päättäessämme 13 tunnin melontarupeamaa 65 kilometriä melottuamme keli oli niin kaunis, että hentoisempia heppuja olisi hirvittänyt. Me olimme ihmeissämme.
Nyt leiristämme näkyvä maisema piirtyy hienona peilikuvana rasvatyyneen veteen. Onpa taas mukavaa… vilu ja epätoivo ovat tiessään. Söimme tuhdit pastat ja painumme lyhyille unille jatkaaksemme matkaa hyvän sään aikana.
Tästä hetkestä huolimatta olemme täysin tietoisia siitä, että… It`s always…
t.p&p
Viesti 11 BECKERFJELLET La 1.8. klo 22.03
585km N 78.57.395 E020.24.617
Taas on saatu kokea kaksi seikkailun täyteistä vuorokautta. Perjantaina 01.00 lähdimme matkaan sakeassa sumussa. Emme nähneet merelle… menimme vain sinne. Jääkartan mukaan edessä piti olla jäitä, joten ylitimme Vaigattibogenin niemeltä niemelle. Pääsimme hyvin yli kahdessa osassa, emme törmänneet ahtojäihin. Yksinäisiä jäälauttoja vain putkahteli sumusta esiin. Kirjaimellisesti törmäsimme vuorenseinään. 300 metriä korkea seinämä aukesi eteemme vain kaksisataa metriä ennen rantaa. Lintujen kirkunasta osasimme sitä kyllä odottaa. Tyynellä merellä oli aavemainen tunnelma… kompassi ja GPS pitivät suunnassa.
Lounaan jälkeen sukelsimme takaisin sumuun. Kilometrin melottuamme tulimme ahtojääalueen laitaan. Emme voineet sumussa kuin palata takaisin lounaspaikalle. Pystytimme leirin ja tutkimme uusimman jääkartan. Tilanne ei näyttänyt hyvältä. Tie oli tukossa. Päätimme odottaa ja nukkua. Meidän nukkuessa tuuli ja vuorovesi tekivät meille työtä. Rantaviiva aukesi sen verran, että pääsimme perjantai-iltana 22.00 liikkeelle.
Etenimme kolme kilometriä ja vapaa reitti loppui. Hyppäsimme jäälle ja alkoi vetäminen, työntäminen, uiminen ja uittaminen… välillä hieman meloimme. Pääsimme kahdeksassa tunnissa 6 kilometriä. Pidimme tauon ja jatkoimme aina välillä rannoilta ja jäälautoilta tähystäen. Vähitellen ahtojäät harvenivat ja loppupäässä etappia meloimme jo avovedessä. 18 tunnin urakan aikana saimme kasaan noin 35 kilometriä.
Nyt olemme leirissä hienolla rantatörmällä. Teltan pystytimme karhun jälkien päälle. Eihän karhu polkuja kulje!
Keli on tyyni ja aurinkoinen… miehet uupuneita. Mikäli vain tuulille ja jäille sopii ohitamme huomenna matkamme puolivälietapin 600 karttakilometriä. Melottua on tullut jäissä ja tuulissa pujotellen ainakin sata enemmän… reilut 700 kilometriä. Matka jatkuu… pasta palaa!
t.p&p
Viesti 12 KAPP BROWN Ma 3.8.2009 klo 22.30
670km N 78.37.042 E020.01.865
Tänään on ollut juhlapäivä. Päästiin ulos Hinlopenin arktiselta temppuradalta. Siirryttiin Hleysundetin läpi Storfjordenin puolelle. Jäät kiusasivat meitä aivan loppuun asti. Niin tänään kuin eilenkin meloimme jäissä ja etsimme reittiä. Ajoittain myös todella sankka sumu on ollut navigoinnin haasteena. Hyvin on reitti kuitenkin aina löytynyt. Varsinkin eilen pääsimme livahtamaan jäitten ohi useaan kertaan kuin varkain rannan kautta.
Hyvä niin, jäissä paatin vetäminen ja jääkimpaleiden kanssa uiminen ei enää oikein kiinnosta. Nyt elämme toivossa, että jäät olisivat jo takana ja avovettä vain edessä.
Tänään tulimme 42 kilometriä ja siirryimme miehistön viivästyneeseen 600 kilometrin huoltoon. Huoltoa ei suoritettu Hinlopenin puolella, koska ainoita vaihtokalsareita emme uskaltaneet siellä vielä vaihtaa. Sen verran jännää on välillä meno ollut. Tänään kävimme sitten kylpemässä ja teimme alusvaatteiden vaihdon. Nyt on olo raikas ja puhdas seuraavat 500 kilometriä aina maaliin asti.
Tämä täältä tänään, paatin nokka on tukevasti kohti etelää ja miehistö tuntee suurta riemua vapaudestaan!
t.p&p
Viesti 13 BOLTODDEN To 6.8.009 klo 12.50
820km N 77.30.060 E018.10.580
Kaksi viimeistä osuutta olemme edenneet hyvää keliä hyödyntäen. Ainoastaan sankka sumu on ajoittain ollut kiusanamme. Keskiviikkona aamupäivällä lähdimme liikkeelle tyyneen ja kirkkaaseen keliin. Pääsimme sivuuttamaan suuren Negribreenin ilman mitään vaikeuksia. Iltapäivällä alkoi sumu tiivistyä. Illan ja alkuyön tulimme aivan säkissä. Oli tympeää meloa mitään näkemättä. Ajoittain meni parikin tuntia vain kompassia tuijottaen ja jännittäen, onko maata enää olemassa. Matka kuitenkin eteni hyvin, mikä oli pääasia. Leirin löytämisessä oli vaihteeksi vaikeuksia. Kelvollinen rantautumispaikka ja läntti teltalle löytyivät lopulta noin tunnin etsinnän ja muutaman tiedustelun jälkeen. Eilen lähdimme liikkeelle hyvien unien jälkeen kello 15. Tarkoituksena oli edetä noin 65kilometriä, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun etappi oli lopussa, kasassa oli noin 85 kilometriä, 19 tuntia merellä ja kaksi suhteellisen väsynyttä heppua. Matka meni pitkäksi leiripaikkaa jälleen etsittäessä. Korkeat rantatyrskyt, jäätiköiden märkä moreeni ja lieju olivat esteenä ensimmäiset 10 kilometriä. Sen jälkeen suoraan merestä nousevat pystysuorat seinämät estivät rantautumisen. Jouduimme etenemään aina Boltoddenille asti ennen kuin kelvollinen tai edes mahdollinen paikka löytyi. Onneksi jokainen kilometri oli oikeaan suuntaan… hyvä siis näin. Leiri nousi ja huoltohommat sujuivat rutiinilla. Nyt on mahat täynnä ja kohta kuorsaus kuuluu. Tämä taitaa olla kova laji…
t.p&p
p.s. paljon kiitoksia kaikille viestejä lähettäneille… postia tavaillaan antaumuksella
Viesti 14 öYRLANDSODDEN Su 9.8.2009 klo 22.28
960 KM N 76.34.954 E016.16.597
Taas on on ollut tapahtumarikkaita vuorokausia. Matkakin on tosin edennyt kahdessa pätkässä 140 kilometriä. Nyt olemme nokka vankasti kohti pohjoista… etelän matkailu on meidän osalta ohi. Sörkappen on siis kierretty ja Storfjordenin pystysuorat rantakalliot, hiekkapenkereet ja rantamainingit ovat takanapäin. Lähdettiin lauantaiaamuna Boltotoddenista klo 7.00. Edettiin siivu myötätuulessa ilman sen kummempia kommervenkkejä 60 kilometriä. Hieman taas jouduttiin etsimään leiriä, mutta sehän on tullut jo tavaksi. Pidettiin seuraavana aamuna vähän aikaa kovaa tuulta ja matkaan lähdettiin sen rauhoituttua klo 14. Hambergbuktan ylitys sujui hyvin, mutta sitten alkoi tapahtua. Tuuli nousi äkisti ja sitä tuli joka suunnasta. Jäätikkötuuli iski arvaamatta. Kovat puuskat laskeutuivat alas jäätiköltä milloin mistäkin vuoren raosta. Onneksi olimme lähellä rantaa ja pääsimme vetäytymään pieneen rakoseen rantapenkalla. Hiekka pölisi ja meri vinkui, kun tuuli repi kovissa puuskissa. Päätimme pystyttää teltan suojaksi tuulelta ja hiekkasateelta, joka irtosi vuorenrinteeltä tuulen mukana. Ajatuksena oli nukkua ja odottaa tuulen laskemista… nukahtaminen oli hieman työlästä paukkeessa ja metelissä. Ensiksi rapisi sangollinen hiekkaa teltan kattoon ja perään iski raju puuska kestoltaan 1-10 sekuntia. Oli kuin iso käsi olisi kurittanut meitä. Nukahdimme lopulta ja herättyämme tuuli oli laskenut. Pääsimme jatkamaan matkaa. Tuulikin rauhoittui lähes tyyneksi keliksi matkan edetessä.
Isbuktassa törmäsimme aamu neljältä rantatörmällä seisovaan telttaan. Hetken harkittuamme menimme kohteliaasti herättämään asukit ja toivottamaan hyvää arktista huomenta. Ystävällinen ranskalaispariskunta oli hieman ihmeissään yöllisistä pirteistä vieraista, mutta kovin olivat myös innoissaan kohtaamisesta. Heidät oli tuotu veneellä pari päivää aikaisemmin alueelle melomaan ja oleilemaan. Liekö ranskalainen kunnioitus ruokaa kohtaan syynä, mutta olivat laittaneet ruoat karhuaidan sisään ja nukkuivat itse ulkopuolella…
meillä on hieman toinen käsitys jääkarhun käyttäytymisestä ja oman henkemme arvosta suhteessa ruokavarastoomme. No, me vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme matkaa kohti Sörkappia. Eteläkärki kierrettiin hyvässä kelissä ja melat kevyesti heiluen. Ainostaan matalikon tyrskyt ja mainingit pitivät meitä hetken pinteessä, mutta siitäkin selvittiin pienellä punnerruksella ja rauhallisella surffauksella,
Kasaan saatiin taas aimo kasa kilometrejä ja uusia kokemuksia tämän kulmakunnan ihmeellisyyksistä.
Olemme pieniä miehiä suuren luonnon keskellä… jatkuvasti nöyrinä varpaillamme odottamassa mitä seuraavaksi vastaan tulee.
Seikkailu vailla vertaa jatkuu…
t.p&p
Viesti 15 NORDBUKTA Ke 12.8. klo 7.03
1075km N 77.24.142 E013.59.791
Sörkapin kierron jälkeen matka kohti pohjoista on ollut aika väsyneiden heppujen läpsyttelyä. Matkaa on kyllä tehty aivan entiseen malliin, mutta paattiin nukahtaminenkin on ollut jo lähellä. Kädet käyvät, mutta silmä painuvat. Muona-annoksia on suurennettu ja vara-viikon herkut maistuvat… nälkä ei enää vaivaa. Ekallnesetin tuulipäivien jälkeen olemme taivaltaneet 14 päivää putkeen rytmilla 12-16 tuntia merellä ja suunnilleen saman verran maissa. Meidän vuorokaudessa on siis ollut enemmän kuin 24 tuntia.
Kasaan on saatu siinä ajassa melkein 700 kilometriä. Loppu siis häämöttää jo. Vielä on Bellsund ylitettävänä ja sitten jo käännymmekin tutulle loppusuoralle. Mikäli kaikki sujuu ja keli pysyy, niin lauantaina saunomme ja saippuoimme maalissa. Hornsundin ylitys toissayönä oli maineensa veroinen. Vuonon päähän laskeutuvat jäätiköt kiihdyttävät koko saaren yli puhaltavan itätuulen ja puskevat sen ahtaaseen vuonoon. Näin kävi meidänkin ylityksen aikaan. Onneksi vallitseva tuuli oli heikko, mutta siitä huolimatta turbobuusti vahvisti siitä melkoiset läikät vuonon keskivaiheille. Puskimme onnistuneesti läpi ilman suurempia ongelmia. Vastarannalla meitä odotti mystinen maisema. Sumun keskelle, hämyisään valoon piirtyi korkeiden lintukallioiden vihreät seinämät ja rannan jylhät kivipilarit. Rantamaininkien äänet ja lintujen kirkuna täydensivät tunnelman.
Näky oli satumainen, tarunomainen; vain kivillä istuvat Hobitit puuttuivat. Taidettiin kyllä muutama väsynein silmin nähdäkin.
Nyt ollaan leirissä lähellä Bellsundia. Parkattiin tähän kun ei enää pitemmälle jaksettu mennä. Saatiin kasaan 55 kilometriä ja hyvä niin. Laitettiin taas telttä tuttuun tapaan karhunjälkien päälle. Aamuaurinko paistaa ja miehistö lepää! t.p&p
Viesti 16 GRUMANTBYE Pe 14.8.2009 klo 19.16
1190km N 78.10.636 E015.06.894
Arktinen ympyrä sulkeutui osaltamme tänään klo 15.46 Grumantbyntenissä. Lähdimme tästä Issfjordenin ylitykseen ja pohjoiskärjen tavoitteluun 35 päivää sitten. Kierrokseen meni 28 melontapäivää ja 7 tuulipäivää rannalla. 16 vuorokauden loppukirin ansiosta pääsimme juuri suunniteltuun aikatauluun vaikeasta alkutaipaleesta huolimatta. Huomenna melomme tästä kylille 20 kilometrin siirtymätaipaleen… urakka on sitten siinä ja valmis.
Menemme saunaan ja varmasti hieman hupihommiinkin. On sellainen olo, että pieni juhla on varmasti paikallaan. Viimeiset vuorokaudet ovat menneet edellisten tahtiin. Toissa yönä ylitimme Bellsundetin suorinta reittiä. Rannatonta merimatkaa kertyi 23 kilometriä. Keli oli hyvä ja ongelmia ei ollut. Jatkoimme ylityksen jälkeen vielä etapin täyteen 55 kilometriin.
Viime yönä ja tänä aamuna etenimme kaikessa rauhassa viimeiset 60 kilometriä. Keli oli niin hieno kuin vai voi mutta meno verkkaista. Keiteltiin kahviakin välillä kun keulamies meinasi nukahtaa.
Vältyimme täpärästi isolta episodilta. Tarkkaavaisuuden jo hieman herpaannuttua maalin häämöttäessä tapahtui jälleen yllättäviä. Viimeiset 1000 kilometriä olemme kytänneet mursuja niitä kohtaamatta. Tänään sitten olimme ajaa pahki rekkalastilliseen rantapenkalla ja -vedessä köllötteleviin lihakasoihin. Huomasimme karjan vasta noin 100metriä ennen törmäystä. Pikainen väistöliike ulos merelle pelasti meidät epätasaväkiseltä kohtaamiselta noin kolmenkymmenen tonnikeijun kanssa.
Muutama levoton yksilö ehti jo mereen meitä kohti, mutta tyytyivät onneksi vain karjaisemaan äänekkäästi. Sekin tosin riitti saamaan meidät pistämään vauhtia väistöliikkeeseen. Onni oli myötä ja jälleen saimme hyvän muistutuksen jatkuvan valppauden tärkeydestä. Pulssien tasaanuttua kiersimme Kapp Linnen ja saavuimme tutulle reitille Issfjordeniin.
Uni painaa nyt sen verran kovasti, että loppuyhteenveto ja herkät hehkutukset jäävät vielä viimeiseen raporttiin. Sitä kirjoitellaan sitten sunnuntaina hieman terävimmin ajatuksin ja puhtaammin hiuksin… toivottavasti. Tämä täältä… mielessä pyörahtää, kuten aina näissä tilanteissa, suuren suomalaisen maalarin hieno ajatus;
“Elämässä, taiteessa ja luonnossa, ei ole kuin kauniita satuja. Kun ovi aukeaa, astu sisään ja ota sielusi täyteen”
AGK
t.p&p
Viesti 17 LONGYEARBYEN Su 16.8.2009 klo 14.28
1210km Longyerbyen
Kahdeksan tunnin unet Grumantbyenin rantakivikossa tekivät hyvää. Samalla asetuimme takaisin sivistyneeseen päivärytmiin… kelloton kulkeminen jäi taakse. Aamulla kello yhdeksän lähdimme viimeiselle 20 kilometrin etapille kohti Longyearbyeniä. Rantamatalikon korkeat mutta loivat mainingit antoivat meille pehmeästi keinuttavan kyydin kevyessä myötätuulessa. Matka sujui leppoisasti… kotiin päin oli kevyttä lipsutella. Jännittyneinä aprikoimme satamassa odottavan vastaanottoseremonian laatua. Ja niinhän siinä sitten kävi, että juuri käännyttyämme viimeisen niemen takaa Adventfjurdeniin, vastaan porhalsi kumivene iso Suomen sotalippu pitkässä salossa liehuen. Taisi siinä kyynel vierähtää kun tuota juhlallista näkyä seurasimme aallokossa lilluen. Saattoveneessä, kukas muu kuin ystävämme Erkki toivotti meidät isolla virnistyksellä tervetulleeksi.
Viimeiset kilometrit vetelimme nopeasti ja rantaan nousimme 12.02 Finlandian soidessa. Tarjolle rantakiville oli katettu herkkuja Koskenkorvasta ruisleipään, suklaasta salmiakkiin. Nousimme maihin ja laitoimme suut makeiksi. Se oli sitten siinä, enää ei mela heilu hetkeen. Paatti saa levätä kuten miehetkin.
Otimme viimeiset kuvat ja rannalla istuen mieli totutteli ajatukseen… huomenna emme enää melo. Pakkailimme tavarat sikin sokin kasseihin ja porhalsimme saunaan. Siitä sitten syömään ihan lautasilta… ja kumpikin omalta. Ei tarvinnut ahmia saadakseen omansa, ennen kuin kaveri syö kaikki. Sattumalta olikin lauantai ja paikallinen yökerhokin auki. Mikäs siinä, sielläkin oli siis käytävä. Hyvin se sujui diskoilukin vielä… eihän moinen taito pienellä merimatkalla häviä. Väsymys vaan otti miehistä ankaran otteen ja heiluminen oli hellitettävä jo hyvissä ajoin. Eihän sitä nyt aivan mahdottomiin pystytä mekään.
Paljon saimme kokea 35 päivän aikana. Luonnon kirjasta luimme monia huikasevia lukuja, tarinoita aivan aitoja. Asetimme itsemme kulkemaan omien voimiemme rajoilla sen mitä vain meille tietä annettiin. Nukuimme karhunjälkien päällä revolveri tyynynä ja kivääri morsiamena. Saimme kokea tosi toveruutta ja olla omien päätöksiemme herroja poissa turhuuden markkinoilta, suojassa kaiken parhaassa. Eihän sitä paljon enempää voi pyytää.Nyt tiedämme, että paljon se takapuoili merivettä kestää… mutta ei määrättömästi toki sekään.
Kiitokset kaikille seikkailun hengessä mukana kulkeneille ja viestejä lähettäneille. Pasi, Kaitsu, Lasse, Heli, Erkki Tapio, Robert, Marko, Pata, Poppis, Esa, Jorma, Mika, Sipi sekä muut meitä auttaneet, suuret kiitokset teille. Yhteydet pelasivat mainiosti, sääpalvelu oli aina ajallaan, kuivaliha maistui ja karhupommit pitivät. Paatti ui erinomaisesti ja varusteet pelasivat. Lääkäriä emme onneksi joutuneet vaivaamaan. Bepanthenia osasimme levitellä ilman ohjeitakin.
Kotiin on jo matka sekä miesten mieli, sehän se vasta mahtavalta tuntuukin… ehkäpä palkinnolta parhaalta!
kiitos & terveisin
Juha-Pekka Mäki & Pekka Holma
