Mont Ventoux, Provencen jättiiläinen, on yksi tunnetuimmista pyöräilyyn liittyvistä nousuista. Se on esiintynyt Tourilla 18 kertaa ja maalipaikkana huippu on ollut 10 kertaa. Tuorein muistona Froomen juoksu klosseilla mäkeä ylös. Nousureittejä on kolme, joista kuuluisin on Bedoinista lähtevä tie.

Vuori kuuluu Alppeihin, mutta sijaitsee sen verran kaukana muista, että Apiksen syksyn reitit eivät ole ulottuneet sinne asti.  Kauan se on ollut mielessä, että sinne pitäisi päästä, mutta haaveet eivät olleet muuttuneet todeksi aikaisemmin.

Matkapäivä

Lensimme torstaina 5.6 Helsingistä Nizzaan 4 hengen toimesta. Pekka saapui kohteeseen Barcelonasta hieman aikaisemmin ja oli ehtinyt käydä kuittaamassa vuokra-auton käyttöömme. Pyörät ja pyörälaukut olimme jättäneet kotiin, mutta siitä huolimatta ahdasta oli Mersun takapenkillä.

Hotellimme sijaitsi Sainte-Colomben kylässä 4 km Bedoinista Mont-Ventouxin suuntaan. Pikaisen majoittumisen ja vaatevaihdon jälkeen ohjelmassa oli pyörien haku Bedoinin kyliltä. Pyöräkauppoja ja vuokrauspisteitä oli useita, vaikka Googlen karttapalvelu ei kaikkia niitä osannut meille tarjota. Pienen testilenkillä sekä pyörä että jalat tuntuivat hyvältä.

Ensimmäinen ajopäivä

Cinglés de Ventoux on todellisten vuorikauriiden klubi. Jäseneksi pääsee tilaamalla ilmoitttautumisen ja ajamalla Ventouxin 3 eri suunnasta 24 tunnin aikana. Nousumetrejä tälle suoritukselle tulee 4400. Kerhon jäseniä on tällä hetkellä vajaa 20000. Astetta elitistisempiä klubeja ovat 3+1 (edellisten lisäksi 1 nousu gravelia) ja 6 (päällystetyt kahteen kertaan).

Juha ja Pekka olivat ilmoittautuneet kerhon ehdokkaiksi ja lähtivät tavoittelemaan jäsenyyttä. Nousut ajetaan järjestyksessä Bedoin, Malaucéne ja Sault. Meille muille riitti ensimmäisen päivän ajoksi Bedoiinista ja paluu takaisin Malaucénen kautta.

Koska hotellimme oli 4 km ylämäkeen, päivän ajo alkoi laskulla ja paluulla takaisin lähtöpaikkaan. Alku on kohtuullisen loivaa 4-5% nousua. 6 km kohdalla profiili muuttuu olennaisesti ja seuraavat 8 km ovat varsin tiukkoja nousukulman ollessa koko ajan 9-12 %.

Matkalla huipulle on monta valokuvaaja tekemässä bisnestä. Muistakaahan vetää jokaisen ohi putkelta ja alaotteelta (unohdin vaihtaa edestä isolle!)

Minulla nousu sujui melko hyvin huolimatta alkukesän ajankohdasta ja alkukauden treenauksen tasosta. Vähitellen jyrkempi pätkä loppui ja nousussa tuli hieman helpompi jakso ennen loppurytistystä. Perjantai aamu oli varsin suosittu ja ruuhkainen ajankohta. Huipulla oli vaikea löytää sopivaa hetkeä perinteiselle kylttikuvalle.

Jatkoimme matkaa alas Malaucéneen. Erinomaisen pastalounaan jälkeen kohti Bedoinia ja hotelllia. Cinglés kuskit Juha ja Pekka sen sijaan jatkoivat kohti toista huiputusta.

Pekka huiputtaa 2 kertaa

Hotellilla viahdoimme siviilit päälle ja lähdimme autolla huoltojoukoiksi viimeiselle etapille Saultista. Matkalla Saultiin kävimme katsomassa millaista tietä on tarjolla Gorges de la Nesquessa. Kanjoni ei ole ihan Verdonin luokkaa, mutta hienot olivat maisemat ja tie erittäin ajettava.

Hyvin kulkee matkalla Saultista ylös

Illansuussa muista pyöräilijöitä ei juuri näkynyt, kun Juha ja Pekka pyörittelivät viimeistä pätkää ylös Saultista. Kolmas kerta meni suunnitellusti ja päivän vuorikauriit ehtivät sopivasti hotelliin illalliselle. 136 km. 4331 nousumetriä- Chapeau!!

Le Guintrand hotellissa ruoka oli erinomaista

Toinen päivä

Edellisen päivä sujui sen verran mukavasti, että asetin tavoitteeksi ajaa loput suunnat samalla kertaa. Suuntasin ensin Malaucéneen, josta nousu on numeroiltaan melkein sama kuin Bedoinista. Profiilikuvasta katsomalla voisi kuvitella nousun olevan helpompi tältä suunnalta. Juha ja Pekka olivat molemmat eri mieltä eilisen koettelumuksen jälkeen ja matalalla kadenssilla ylämäkeen hikoillessani olin lopulta samaa mieltä.

Matkan aikana minut ohitti traktorikulkue, jossa menopelit eivät olleet ihan viimeistä huutoa. Kulkue kaartoi tauolle. Minä en kuitenkaan taukoja pidellyt ja ohitin sen vielä ennen huippua. Viimeiset pari kilometriä olivat todella hienoja, kun torni vihdoin tulee näkyville.

Näkymä huipulle Malaucénen suunnalta

Ventoux on tunnettu tuulisuudestaan (nimikin viittaa siihen). Laskussa alas sai olla tarkkana, kun puuskat tuntuivat ohjaamossa. Reynardin risteyksen jälkeen tie kulkee metsän siimeksessä ja laskeminen tuntui oikein mukavalta.

Pikainen tauko Saultissa kahvin ja sämpylän kera ja sitten takaisin mäkeen. Saultista 20 km Reynardiin asti on maltillista ja oikeastaan jopa mukavaa mäkeä. Viimeiset 6 km alkoivat tuntua jaloissa, mutta vähitellen nousu loppui tälläkin kertaa. Laskussa alas pääsin jälleen kerran ohittamaan traktorikulkueen ja sitä seuranneen autoletkan.

Muun ryhmän ohjelmassa oli Gorges de la Nesquen rotkon kautta Saultiin. Cingles kuskit ajelivat alempaa reittiä hotellille, mutta Hannu ja Pekka ajoivat Saultista hotellille Ventouxin kautta.

 

Rotkon äärellä

Hieno ajopäivä kaikilla!

Ajon jälkeen lähdimme Bedoinin keskustaan etsimään palautusruoka. Siellä olikin väkeä paljon ja ihmettelimme mitä oikein on tapahtumassa. Pääväylä täyttyi lammaskulkueesta, jota seurasi Ventouxin kautta jurruttaneista traktoreista. Kyse oli alkukesän La  Transhumance tapahtuma, jolloin lampaat siirretään kesän ajaksi ylemmäs vuorenrinteille laiduntamaan. Kulkue suuntautui  hotellimme suuntaan. Onnistuimme kiertämään lauman. Viimeisen kerran näimme kulkueen hotellin terassilta illallista syödessämme.

Lampaat Bedoinissa

Ja perään traktrorit

Kolmas päivä

Viimeisen ajopäivän reitin suunnitteluun vaikutti merkittävästi Mont Ventouxin ympäristössä ajettava Granfondo. Lähes 4000 pyöräilijää täytti tienoon ja meidän tuli löytää rauhallisempia teitä päivän ajelulle. Pikaisella karttakatsauksella sopivan näköistä maastoa löytyi Bedoinista etelään. Reitin pituus reilu 70 km ja nousua vähän toista tonnia. Tarkempi tutkailu tosin näytti, että lähes kaikki nousumetrit tulevat yhdestä mäestä.  Reitillä oli myös graveliosuus mennen tullen Mormoironin tiellä.

Tauko paikalla

Liikennettä ei näillä teillä juuri ollut. Maisemat olivat upeita ja nousu Col de la Lignelle mukavan poljettavaa. Pienen välilaskun ja -nousun jälkeen lasku alas Col de Mursilta oli hyväpintaista ja vauhdikasta. Oikein hyvä lopetus pyöräilyn osalta tälle minireissulle.

Paluu takaisiin

Viimeinen matkapäivä kului siirtymiseen Bedoinista Nizzan kentälle. Nopeinta tietä matkaan kuluisi vajaa 3 tuntia. Lento oli vasta illalla, joten meillä oli koko päivä aikaa. Auton navigaattoriin kohteeksi Verdon Gorge ja liikkeelle. Hienoja teitä oli tarjolla myös tällä reitillä. Ihan mahdotonta ei olisi, jos joku vuosi Alppireissun syksyn reissuilla yhdistyisi Mont Ventoux ja Verdonin rotkot.  Olimme vuoden 2021 reissulla ajaneet Route des Cretesin pohjoispuolella ja nyt autolla tutkailtiin etelän puoleinen tie. Kyllä oli taas käsittämättömän hienoa.

Pont du Galetas

Kun aikaa on runsaasti, niin lopulta tulee yleensä kiire , ja niin taas tälläkin kertaa. Kotiin lopulta hieman väsyneenä ja hieno kokemusta rikkaampana.

Ajot

Pyörän tsekkaus	22,6 km	434 m
Ventoux Bedoinista	62,5 km	1896 m
Ventoux Malaucéne/Sault	105,5 km	3016 m
Col de Ligne kierros	70,4 km	960 m

Nousut

Nousu	Pituus	Vertikaalit	Kulma	Sijoitus Stravassa	VAM
Ventoux Bedoin	20 km	1539 m	7,7 %	108380 /155747	685
Ventoux Malaucéne	21,2 km	1547 m	7,3 %	47433 /69720	622
Ventoux Sault	24,4 km	1209 m	4,9 %	59164 /81410	514
Col de la Ligne	12 km	429 m	3,5 %	4378/4550	364

Matkalla mukana ja kuvat by

Hannu Heikkilä, Janne Pirttilahti, Juha Hallikas, Jukka Partanen ja Pekka Litmanen