Teksti: Jukka Partanen. Kuvat: Jukka Partanen, Topi Pulli, Juha Hallikas, Hannu Heikkilä

Grappa22

Syyskuun alku on ollut meille kelien suhteen suosiollinen. Merkittävä poikkeus tähän kaavaan tapahtui Anbo19 reissulla, jolloin matkan päätepisteen Bormion vesi- ja räntäsateet. Tuolloin toiseksi viimeisenä päivänä oli tarkoitus alun perin ajella Livignosta Bormioon erilaisilla Stelvio vaihtoehdoilla. Foscagnon laskussa satoi sen verran paljon, että eteensä ei meinannut nähdä. Kaikki vaatteet olivat päällä ja silti olin aivan horkassa.

Tämä kokemus mielessä lähdin suunnittelemaan vuoden 22 reittiä. Bormio piti saada reitille mukaan, jotta päästään korjaamaan tilanne. Yhtä huonoa tuuria ei voi käydä uudestaan. Jos kävisikin, niin muiden reitin kohteiden pitäisi tarjota miellyttävämpiä lämpötiloja.

Ihan ensimmäisellä reissulla 2014  ajoimme Zürichistä Venetsiaan. Tällöin viimeisen päivän vuori oli Monte Grappa, jonka nouseminen Cauposta on syöpynyt mielen sopukoihin mystiikkaa tihkuvana kokemuksena.

Reitin alku ja loppu olivat siten tiedossa. Siihen väliin muutama pysähdys sopivaan kohtaan ja reitti alkoi hahmottua. Mukaan sain mahtumaan sopivan määrän vanhoja tuttuja mäkiä ja riittävästi uutta ajettavaa.

Ryhmä oli tällä kertaan 22 pyöräilijää ja autokuskeina Topi ja Roni.

Bormio

Saavuin paikan päälle jo perjantaina. Tarkoitus oli ottaa päivä rennosti tutustumalla kaupunkiin. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, kun autovuokraamo vaatii lisäkuskien käyntiä toimistolla. Lähin vuokraamon toimisto löytyi Bergamosta eli ei siinä muuta voinut kuin matkaan.

Virallinen ohjelma alkoi sunnuntaina, joten lauantaina oli hyvää aikaa laittaa pyörä kuntoon ja käydä testilenkillä. Kesän treenit olivat jääneet normaalia vähemmälle erinäisistä syistä johtuen. Kropan kunnosta ei ollut selkeää käsitystä. Testilenkki suuntautui läheiselle Lago di Cancanolle. Keli oli hieman kostea ja pilvet matalalla. Joten hienoista serpenteeneistä ei saanut ihan parasta kuvaa. Tie oli kyllä hieno. Pyörä toimi moitteettomasti eikä jaloissakaan ollut mitään isompaa vikaa.

Ensimmäinen virallinen ajoäpäivä oli pyhitetty Stelviolle. Tarjolla oli kolme eri vaihtoehtoa 1,2 tai 3 kertaa Stelvio. Peruslenkki oli 2 nousun Stelvio. Bormiosta ylös, Umbrailpass alas ja Pratosta takaisn huipulle. Itse olin ajanut 2014 Praton puolen. Olin myös hieman epäilevänä kunnon suhteen, joten päätin ajaa Bormiosta ylös ja käydä sen jälkeen kääntymässä Sveitsin puolella Santa Mariassa ajamalla Umbrailin molempiin suuntiin.

Aamulla taivas oli kirkkaan sininen ja ilma sopiva raikas. Melko aikaisesta ajankohdasta huolimatta liikennettä Bormiosta Stelviolle oli häiritsevän paljon. Normaaliin ajorytmiin pääseminen oli vaikeaa. Maisemat olivat mahtavat ja lievittivät ruuhkasta johtuvaa mielipahaa. Huipulla odotti varsinaiset karnevaalit. En muista koskaan nähneeni yhtä paljon väkeä solan hupuilla.

Pikaisen fotosession jälkeen käänsin pyörän takaisinpäin ja kohta Santa Mariaa. Umbraililla liikenne olikin huomattavan rauhallista. Tie oli Sveitsiläiseen tyyliin aivan ykkösluokkaa: hienoa kiemuraa ja erinomaista pintaa. Reissun hinnakkaimman torttukahvin jälkeen vaihdoin nousumoodiin kohti Umbrailpassia. Kun 13 km matkalla on keskijyrkkyys 8,5, niin tiedossa oli varsin hikinen rupeama. Onneksi loivaa ei ollut kovin paljoa, joten jyrkimmät kohdat olivat vain lievästi kaksinumeroisilla prosenteilla. Huipulla jätin kuitenkin viimeisen 2 kinkaman Stelviolle ajamatta ja laskettelin suoraan takaisin Bormioon. Hieno päivä moottoripyöristä ja urheiluautoista huolimatta.

Iso käsi ja hattu päästä 3xStelvion ajaneille Vesalle, Teemulle ja Teijalle!

Ponte di Legno

Ohjelmassa oli seuraavaksi siirtyminen Ponte di Legnoon ja se  tapahtui suorinta reittiä Passo di Gavian kautta. Numeroiden valossa Gavia (25 km 5,5%) on selkeästi Stelviota helpompi. Totuus ei tässäkään tapauksessa ole todennettavissa numeroista. Alku Santa Caterinaan on varsin helppoa. Kylän jälkeen profiili muuttuu varsin erilaiseksi. Viimeiset kilometrit ovat taas helpompaa, joten siihen väliin mahtui 10 km tiukempi osuus.

Gavian huipulla odottelimme huoltoautoa, mutta sitä ei kuulunut. Onneksi jollain liittymällä saimme yhteyden huoltoon. Saimme kuulla, että kahdesta pyörästä oli korvake vääntynyt lähes samanaikaisesti täysin eri tilanteissa. Tärkeä muistutus kaikille varakorvakkeen tärkeydestä!

Huoltoa ei siten ollut tiedossa. Onneksi keli oli kohtuullinen. Räntää ei satanut.

Lyhyin reittivaihtoehto päättyi Ponte di Legnoon. Tarjolla oli myös mahdollisuus ajaa hotellin ohi kohti Monnoa ja Mortiroloa ja palata kierroksen jälkeen takaisin. Monnosta nousu huipulle ei ollut aivan yhtä tiukka, kuin 2019 ajettuna Mazzosta. Töitä joutui kyllä tekemään 10km/10 % mäessä.

Edellisen päivän liikenneruuhkat painuivat unholaan. Muuta liikennettä ei juuri näkynyt. Mortirolo tarjosi jälleen parastaan. Ylhäältä oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa, kiertää Aprican kautta tai ajaa suoraan takaisin samaa reittiä. Otimme porukalla suoran paluun sillä poikkeuksella, että alhaalla laaksossa ajelimme hienoa joenvarsipyörätietä.

Majoitus meillä oli Raggio di Luce hotellissa, jossa yövyimme myös 2014. Ryhmän koko tällä kertaa oli vain jonkin verran suurempi!. Palvelu oli silti edelleen samaa erinomaista tasoa, vaikka hotellin omistajalla Carlallia pitikin välillä vähän kiirettä.

Riva del Garda

Ponte di Legnossa emme tällä kertaa viihtyneet pidempään. Kaupunki olisi mielenkiintoinen kohde vierailla talvella. Hyvännäköistä laskulinjaa näkyi vähän joka puolella. Sijainti sellainen, että mitään isoja ruuhkia siellä tuskin on.

Suuntasimme aamulla keulan kohti Passo del Tonalea. 10 km maltillisen nousun jälkeen edessä oli pitkä lasku. Päivä oli muutenkin laskuvoittoinen, kun Riva del Garda on yli 1000 m alempana kuin Ponte di Legno. Nousuilta ei kuitenkaan voinut kokonaan välttyä Tonalen jälkeenkään, kun ajettavana oli Madonna di Campiglio (13 km, 5,6&) ja Passo Durone (7 km, 6,5%). Durone oli yllättävän tiukka nousu. Alussa oli 3 km erittäin helppoa, mikä tarkoittaa aika paljon tukalampaa  lopulle 4 kilometrille.

Ennen Rivaa oli vielä 2 km mäki, mitä ei päivän reittiprofiilista juuri erottanut. Siinä vaiheessa päivää sekin alkoi tuntua kaikesta alamäkipyöräilystä huolimatta. Lasku Rivalle oli yksi reissun huippuhetkistä.

Vuonna 2016 oli viimeisen päivän etappi Trentosta Peschieraan. Tällöin Monte Bondone jäi ajamatta rullasuksi hiihtokisan takia. Jouduimme improvisoimaan uuden reitin ja päädyimme ajelemaan hienoa viinitilojen lomassa kulkevaa pyörätietä.

Nyt oli edessä pari ajopäivää Rivan ympäristössä. Ensimmäisenä Riva päivänä oli tarjolla viinitarhojen pyörätietä, Monte Bondone ja/tai muutama muukin nyppylä. Viinitilat oli nähty ja Bondone ei, joten valinta oli minulle luonnollinen. Nousu Bondonelle tapahtui Lasinosta (23 km, 5%).

Kyseessä ei ollut kuitenkaan päivän ainoa mäki, sillä ennen Lasinoa oli ollut jo Passa San Udalrico  (7 km, 5,7%) ja paluumatkalla tiedossa lisää. Pientä helpotusta sai ajamalla Passo Bordalalle Lago di Cein kautta laskeutumatta alas laaksoon. Vielä ennen laskua alas Rivalle oli edessä Passo Santa Barbara. Barbaran numerot eivät nekään antaneet oikeaa kuvaa noususta. Ajamaltamme suunnalta mäkeä oli viimeiset kolme kilometriä, johon osui puoli kilometria yli 14%  ja kilometrin verran 11%:sta. Tiukkaa kammen vääntöä ennen serpentiinilaskua alas laaksoon. Pitkän päivän jälkeen maistui hyvälle suolainen pizza ja tuopillinen kylmää olutta Rivan rantatien ravintolassa.

Viidennen ajopäivän sääennuste ei näyttänyt lupaavalle. Sade uhkasi vesittää suunnitelmat. Tarkoitus oli ajella Gardan länsirantaa ja käydä ajamassa Euroopan hienoimmaksi mainostettu pyörätie.

Netissä mainostetaan Gardan ympäri kiertävän 140 km pyörätien olevan melkein valmis. Hotellin respa oli hieman eri mieltä. Länsirannalla joutuu ajamaan pitkät matkat tunnelissa eikä sitä suositella ajeltavaksi, oli hänen mielipiteensä. Onneksi emme kuunnelleet neuvoa.

Sääennuste oli onneksi vain ennuste. Hetkellisen rankan sateen jälkeen taivas aukeni ja pääsimme lenkille. Varoitteluista huolimatta lähdimme etsimään mainostettua pyörätietä. Muutaman kilometrin tunneliajelun jälkeen pääsimmekin pyörätielle. Kehut eivät olleet todellakaan liioittelua. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos joskus on tuolla suunnalla.

Jatkoimme matkaa Limonesta eteenpäin rantatietä. Tunnelit olivat vieläkin pidempiä ja tuskallisempia. Tavoitteena oli päästä Tignalelle menevälle tielle. Tunneliajo laimensi pyörätien nostattamaa euforiaa. Paluu länsirannan vuorien kautta Limoneen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja pyöräilyelämäni hienoimpia kokemuksia. Rauhallista ajelua parhaassa seurassa käsittämättömän upeissa maisemissa.

Bassano del Grappa

Kolmen Garda yön jälkeen oli aika siirtyä matkan päätepisteeseen. Vaihtoehdot olivat 1,2 tai 3 nousua. Yhteisenä tekijänä näille vaihtoehdoille oli Passo della Borcola (22 km, 4,4%). Sitä ennen oli mahdollisuus ajaa Monte Fae (9 km 7,3%).. Bassanoon oli mahdollisuus koukata Monte Cornon (18 km, 6,1%) kautta. Päätin jättää ensimmäisen väliin ja ajaa sitten Cornon, jos jaloissa siltä tuntuisi.

Passo della Borcola alkaa Roveretosta ja nousu on sama kuin 2016 ajettu Serrada ensimmäisten 13 km osalta. Risteyksen jälkeen oli edessä alamäki, mikä on ylämäessä ikävä yllätys. Nousumetrit eivät kuitenkaan valehtele, joten lopussa oli taas tiedossa varsin jyrkkää pätkää. Borcolan korkeimmalta kohdasta oli alamäkeä 34 km. Kahvitauolla selvisi, että kukaan muu ryhmästä ei ollut lähdössä Monte Cornolle. Päätin sitten jatkaa matkaa ennen muita, mikä osoittautui lopulta hyväksi päätökseksi. Sade oli tulossa takaa päälle. Ukkosten jyristessä lähdin kapuamaan kohti Monte Cornoa. Kun sade tuli päälle pääsin pienen kalliokielekkeen alle puolittaiseen suojaan. 15 minuutin odottelun jälkeen jatkoin matkaa ja ylhäällä paistoi aurinko. Muulle ryhmälle ei käynyt yhtä hyvin ja saivat kunnon kylvyn tosin melko lämpimän sellaisen.

Monte Corno ei tarjonnut yllätyksiä profiilin suhteen. Mäki oli tasaisen jyrkkä lopun loivempaa pätkää lukuun ottamatta. Muuta liikennettä ei juuri ollut. Mäki oli juuri sitä mitä näiltä reissulta odottaa, ennestään tuntematon ja ensimmäisen ajon jälkeen klassikko. Corno viritti odotukset korkealle seuraavan päivän Monte Grappan suhteen.  

Monte Grappalla on käyty taisteluja ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Vuoren huipulle on rakennettu muistomerkki taisteluissa kaatuneiden sotilaiden muistolle. Ylös pääsee 9 eri tietä. Ajettavaa siis vielä tämänkin kerran jälkeen. Pidemmän reitin olin piirtänyt menemään ylös Romano d’Ezzelinosta (26 km 5,9%), käymään kääntymässä Feltressä ja palaamaan takaisin Seren del Grappasta (21 km, 6,3%). Nousut ovat vaihtelevia eikä numeroista  voi juuri päätellä niiden vaativuutta. Serenilät ylös löytyi 600 metrin pätkä yli 23 prosenttista nousua. Itse en ajanut tuota pidempää reittiä, mutta illallisella riitti kyllä asiasta puhetta!

Yhden kerran Grappa nousi ylös Semonzosta (19 km, 8,1%).  Alun jyrkän jälkeen nousu jatkui melko tasaisena 8-9% 10 km asti. Pienen hengähdyksen jälkeen oli taas vuorossa pidempi osuus kaksinumeroisia prosentteja. Pyrin pitämään tehot tasaisen kovana koko nousun ajan. Jouduin antamaan hieman lopussa periksi, mutta hyvin riitti jalkaa vielä matkan viimeiseen mäkeen. Näkymät ja tunnelma huipulla olivat edelleen yhtä hienot kuin 8 vuotta aikaisemmin. Tunnelma siitä vain koheni, kun pitkän laskun jälkeen pääsimme pizzalle ja asianmukaisille virvokkeille kaupunkiin. Hieno reissu sai arvoisensa päätöksen.

Päiväetapit

Päivä	Mistä	Mihin	Pituus	Nousumetrit
0	Bormio		31,5	797
1	Bormio		69,8	2647
2	Bormio	Ponte di Legno	96,6	2709
3	Ponte di Legno	Riva del Garda	123,5	2310
4	Riva del Garda		107,6	2768
5	Riva del Garda		69,8	1266
6	Riva del Garda	Bassano del Grappa	125,3	2719
7	Bassano del Grappa		62	1731
	Yhteensä		686,1	16947

Ajamani nousut

Päivä	Nimi	Pituus (km)	Nousua (m)	%
0	Lago di Cancano	11,4	573	5
1	Passo dello Stelvio (Bormio)	21,5	1533	7,1
1	Umbrailpass	13,2	1126	8,5
2	Passo di Gavia	25,6	1404	5,5
2	Passo di Mortirolo (Monno)	9,6	950	9,8
3	Passo del Tonale	10,9	646	5,9
3	Madonna di Campiglio	13,3	748	5,6
3	Passo Durone	7,4	479	6,3
4	Passo San Udalrico	7,4	556	5,7
4	Monte Bondone (Lasino)	23,7	1203	5,1
4	Passo Bordala	14	698	5
5	Monte Tignale	6,6	426	6,4
6	Passo della Borcola	22,2	987	4,4
6	Monte Corno	18	1097	6,1
7	Monte Grappa (Semonzo)	19	1530	8,1