Teksti Markku Mellanen. Kuvat Markku, Antti Oksanen, Jakob Lindbäck ja Henrik Dahlstedt
–Tuuut…. tuuut.. …. “Antti!?”
-No Make tässä terve! Tota, ilmotin Apiksen tiimin tonne Keb classiciin, lähtisitkö mulle ja Teijalle wingmaniksi?
–“Joo, voin mä lähtee, se on tosi kiva kisa”
-No kiva. Nähään sit Nikkaluoktassa. Moi!
Huh, olin sopivasti helpottunut. Tiesin että Oksasen Antti oli ollut joitain vuosia aiemmin kisassa mukana ja tunsi kuviot ja perussysteemin. Itseänäni vähän jänskätti jotenkin koko homma. Olin kuullu juttuja tästä vähän toisenlaisesta skimo-kisasta, joka käydään verraten villissä vuoristoympäristössä, on harjanne scrambliä, rappeleita, via-ferrattaa, jyrkkää ja syvää eikä joka kulman takana ole kisahenkilökunta niistämässä nenää ja tarkastamassa solmuja. Ruotsalaiseen turvallisuuskulttuurin stereotypiaan nähden siis aivan rämäpäistä toimintaa, jossa mm. oletetaan että osallistujilla on omasta takaa riittävä osaaminen sekä itsenäiseen vuorillaliikkumisesta yleisesti että ski mountaineeringissä erityisesti tarvittavista taidoista.
Ihan hirveästi en löytänyt kisaraportteja joiden avulla olisin saanut käsityksen minkälaisesta hässäkästä varsinaisesti oikein on kyse. Toki perustiedot selviävät järjestäjän sivuilta, mutta ei siitä oikein saanut lopullista käsitystä esim. vaativuudesta, tarvittavasta kuntotasosta, vuorihiihtojutuista tarvittavasta kokemuksesta ja taidoista yms. joten Antin mukaantulo oli helpotti kivasti oloa. Tapahtuma oli todella hieno ja voin lämpimästi suositella osallistumista, pienemällä kynnyksellä ja spennaamisella kuin mitä itsellä oli. Itselle oli moni asia vähän epäselvää, niin kirjoittelin tähän vähän miten reissu eteni ja joitain juttuja joita muistan matkan varrella itse ihmetelleeni….
Kisa käydään siis Kebnekaisen ympäristössä, STF:n tunturiasema toimii kisakylänä sekä lähtö-/maalipaikkana. Homma on kaksipäiväinen, molemmille päiville oma reitti. Reitit pyritään tekemään ainakin joltain osin vuosittain vaihtuviksi, mutta toki tietyt herkut kuten Kebnekaisien topitus pyritään saamaan aina mukaan olojen niin salliessa. Kisataan 2 tai 3 henkilön joukkueina (miehet, naiset ja mixed), ja kisassa on erikseen kaksi sarjaa, Skitouring ja Alpine. Touringista puuttuu mm. skrämbläykset, via ferratat ja reitti on hieman lyhyempi.
Ensin tulee tietty hankkitua kisapaikalle. Keväisellä Kebnekaisella kävijöille kuvio linee itsestään selvä, itellä ei ollut oikein tarkkaa käsitystä enkä sitä netistä saanut. Kuitenkin kun pääsi Nikkaluoktan kylään ja saapasteli sinne ainoaan kahvioon niin kuvio selkenee, löytyy aikataulut milloin kelkkakyydit lähtevät, mihin pistetään kapsäkit odottamaan pakkausta yms. Kyytivälineenä erityyppisisä moottorikelkan rekiä tai pelkääjänpaikkaa. Kannattaa pukea paljon päälle, gogglet ja kypärä.
Kisapaikalla kannattaa ensimmäiseksi etsiä oma majoitus. Purkaa ja välpätä siellä kamppeet, pakata kisareppu ja mennä ilmottaumispisteelle. Paperihommien lisäksi järjestävä taho haluaa nähdä että osallistujilla on vaaditut välineet (ml sukset, sauvat, monot, kaikki) ja homman sujuvoittamiseksi lista kannattaakin käydä huolella läpi ja ottaa mukaan sinne näyttötilaisuuteen. Tässäkohtaa järjestäjiltä voi vuokrata via ferrata setit, kannattaa myös harkita omien hankkimista koska niiden käyttömukavuus ja paino on jokseenkin merkittävässä asemassa. Sitten on vielä jäljellä kisainfo, jossa käydään läpi vuoden reitti, lumiolot, säät, kaikki tarpeellinen. Reitti kuvataan siis jakamalla kartat, joihin on merkitty reittipisteitä tyyliin X,C,M jne ja sitten infossa taululle selitetään mitkä pisteet pitää käydä, mitkä ovat cut-offeja, niiden ajat ynnä muu oleellinen. Jos aikataulu sallii niin ensi kerralla yritän päästä kisapaikalle hyvissä ajoin, ehkäpä jopa edellisenä päivänä, nyt oli vähän kiireen tuntua kokoajan.
Kisabriiffiä. En tajunnut sanaakaan. Kai se Ruotsia oli mitä puhuttiin, en ole varma. Saatiin kuitenkin ihan privaattibriiffi englanniksi sitten kun virallinen tilaisuus oli ohi.
Päivä 1. päättyi STF:n pihalle. Reittiin oli piirretty vielä pieni loppulooppi, ja olimme useiden minuuttien pelivaralla ennen cut-off aikaa paikalla. Järjestäjät kuitenkin ehdottivat että jospa emme sille bonuskierrokselle enää lähtisikään, ja se sopi meille. Oltiin viimeinen joukkue joka olisi loopille enää kerinnyt, ja varmaan toiseksi viimeinen muutenkin, joten tämä ei päivän tuloksiin vaikuttanut. Ihmeellisesti sitä päivän mittaan rupesi jalka painamaan ja toiminta hidastumaan, ensimmäisen cut-offiin “ihan reilusti, melkein tunti etuajassa” oli muuttunut viimeisen “nyt pitää oikeesti pistää tohinaksi, tää on minuuttipeliä”. Kisa on ollut tiukkojen cut-offien maineessa, ja jäinkin vähän epäilemään olivatkohan järjestäjät muuttaneet hieman tuota ajoitusta siten että mahdollisimman moni saisi kivan päivän tunturissa muttei sitten kuitenkaan menee ihan yötöiksi, eli siirtäneet sitä tiukkuutta reitin loppupäähän.
1. päivä oli jotain 8h, 20km ja karvan yli 2000 verttii
Päivä 2 valkeni whiteouttiin, tuuli ja tuiversi, ja lähtöä siirrettiin. Lähtöä siirrettiin uudelleen. ja vielä kerran. Samalla kun toivoin että laantuisipa jo hieman että päästäisi tästä lähtemään, olin myös aavistuksen tyytyväinen tietäen että reitin kokonaismatka on oleva eilistä lyhyempi. Sen verran tiukka tukistus edellisen päivän viimeinen lasku ja kelloa vastaan STF:lle sivakoiminen oli että olo aika nuhju…
2. päivä jäi väkisinkin hieman tyngäksi, kierrettiin Kaipakki ensin kertaalleen vähän laajemmalla kaarella, saatiin stintti perus skinnausta ja kiva lasku. Sitten uudelleen ympäri, toppiin ja siitä köysilasketuminen ja maaliin. Saldoksi tuli kolmisen tuntia, 12,5km, ja 800 verttiä.
Valmistautumista, kondista, taitoa, varusteita… Tämä aina vaikea kysymys… kuntoa sais olla sen verran että jäisi enempi pelivaraa noiden odottelujen, jonottelujen ja säätelyjen varalle. Kuten Antti totesi niin kondis saisi olla sellainen että homman voi vetää läpi “hyvällä tyylillä”.
Mulla kuntomittarina ja kenraalina toimi Ylläksen 7summits, vaikka onkin eri luonteinen niin kyllä siitä pystyy tuohon fyysiseen vaativuuteen saamaan tosi paljon vertailupohjaa. Yhtä piipussa olin molemmissa. Kisahan on pitkäkestoinen kestävyyssuoritus, mutta ei suinkaan tasavauhtinen vaan sisältää semmoisia tunnin-parin kovatehoisia jaksoja. Vetovaiheet pitäisi pystyä liikkumaan aika ripeästi, ja sitten on taas pitkiä leppeempiä osuuksia, odotellaan omaa laskeutumisvuoroa, edetään jonossa rauhalliseen tahtiin harjannetta ylös jne. Toivoisin että mulla tämän kesän mäkipyöräilyt toisivat tähän hyvää harjoitetta, ainakin ne pyöräilypäivät on kuormitukseltaan juuri saman tyylisiä ja mittaisia vaikkeivät sinänsä lajinomaisia olekkaan…
Taitopuolella on hyvä olla varmajalkainen jääraudoilla, osata perus köysitemput, laskeutua atc+prusikiolla. Ylipäätään liikkua tehokkaasti fiksiköydessä, jyrkähkössä maastossa. Näitä kannattaa kyllä hioa ja treenta jos ei ole tuttua juttua. Esim. meillä Nuuksion jääpuistossa on ihan mitä mainion simulaattori jossa pääsee skinnailun lisäksi treenaamaan kaikkia vastaavia asioita, joskin vähän matalammalla töppyrällä ja vähemmän stressaavassa ympäristössä.
Laskutaito ei haittaa, mutta ei se kisaa ratkaise. Ehkä ajattelen siitä että mitä taitavampi on laskemaan, sen kevyimmillä kamoilla voi lähteä ja se kyllä auttaa.. Mulla oli Atomicin Backland 85:t ja se oli suksena just eikä melkein. Monot oli samaa sarjaa suksen kanssa, Laspon Solarit, ei se kaikkein kevyin racing kenkä mutta ei mikään varsinainen laskukenkäkään. Reppu olisi saanut ehkä olla inan isompi, Ortovoxin 25l Trace oli ihan aavistuksen ahdas niin ei saanut niin joutuisasti välpättyä kamoja. Joku 30l skimoreppu jossa hyvät kiinnitykset suksille olis passeli, riippuu tietysti kuinka paksua tumppua ja toppatakkia tykkää kantaa.
Niinkuin kaikessa vuorillaliikkumisessa niin se ei kuitenkaan ole pelkästää tuota taitoa ja kondista, saati kamoja, vaan sujuva liikkuminen vaatii tekemistä ja kokemusta. Ilman Antin kokemusta me ei oltaisi päästy cut-offeista läpi mitenkään… No kokemustahan ei saa jos ei sitä hanki, eli kannattaa ehdottomasti lähteä rohkeasti mukaan vaikka ei sitten cut-offeista ekana vuonna pääsisikään. Tai jos alppireitin ilmavuus ei tunnu omalta niin ski touring sarjaan. 2023 ilmottautuminen on avattu https://kebclassic.se/vinter/
-Markku