Teksti ja kuvat: Kai Lehtonen

Kohtasin em. ongelman, kun otin skinit taas käyttöön viime
kauden jälkeen. Keväällä tuli skinnattua aina toukokuulle asti. Lumella oli
silloin paljon roskaa ja skinit sen näköiset: pohjaan liimautuneena oli havun
neulasia, sammalta, kaarnan palasia, poron karvaa ja naavaa. Ja jotain muuta,
mitä en kyennyt tai halunnut tunnistaa. Liima oli myös paakkuuntunut eikä
tarttunut enää kunnolla suksen pohjaan.

Lähdin selvittämään asiaa netin syövereistä. Keinoja kyllä
löytyy: yritin nyppiä roskia pinseteillä ( ei toimi, ei kestä hermo), huljutin
skinejä runsaassa lämpimässä vedessä (turha vaiva, ei toimi), vaihda uudet
liimat (uudehkot skinit, en halua) tai osta uudet (järjetöntä tuhlausta).

Sitten löysin pienen uutisen liiman lämmittämisestä
uudelleen silittämällä, joka aktivoisi liimamolekyylit uudelleen. Siinä tuntui
olevan järkeä. Tätä oli joku Amerikassa oikeasti kokeillut.

Siispä tuumasta toimeen.

Isoimmat roskat kuten poron karvat, naavat ja havun neulaset
poistin pinseteillä.

Asetin skinit keittiön pöydälle liimapuoli ylöspäin.
Leikkasin sopivan leveän palasen leivinpaperia, jonka asetin liimapinnalle.
Voideraudan säädin 150 asteeseen ja sitten silittämään. Muokkasin liimaa
reippaasti silittämällä. Tasoitin paakkuja ja katsoin, että liima levisi
tasaisesti reunasta reunaan. Skinin keskellä olevasta nauhasta en välittänyt.
Vedin leivinpaperin irti sen ollessa vielä kuuma. Samaa leivinpaperin palasta
käytin koko skinin matkalla. Paperiin tuntui tarttuvan enemmänkin likaa kuin
liimaa. Toimenpiteeseen kului ehkä puoli tuntia.

Skinien jäähdyttyä vertasin niiden tarttuvuutta kaverin
uusiin skineihin. Liima tarttui jopa paremmin. Ilman väliverkkoja en olisi
niitä uskaltanut taitella.

Nyt olen testannut uudelleen heräteltyjä skineja
takamaastossa pari kertaa. Kummallakin kertaa skinin vaihtoja oli useita ja
pakkasta yli kymmenen astetta. Skinit toimivat kuin uudet.

Toimivat skinit, takamaastossa parempi mieli J

Laskuterveisin, Kaitsu