Heippa,

viikko sitten kisattiin Pyhällä ski mountaineeringin Suomi cupin viimeinen osakilpailu. Ski mountaineering on siis se laji, jossa hiihdellään ja kiivetään (=skinnataan) suksilla nousukarvojen avulla tuntureita ja vuoria, ja sitten mäen päällä irrotetaan nousukarvat ja nautitaan laskusta. Minusta hienoin tapa liikkua vuorilla on suksien kanssa, ja siihen touhuun ei liity koskaan kilpailua. Silloin nautitaan turvallisesti vuorista, nousuista, laskuista, maisemista ja hyvästä seurasta. 

Onneksi tälle vuodelle ei hiihtokausi ole vielä päättynyt, vaan Apiksen kaksi ryhmää starttaavat Norjan Lyngenissä ja Kvalöyassa ensi viikolla. Elikkäs vappua vietetään skimoilun merkeissä. Viime kesänä olin kannustamassa kavereita Åre extreme challenge kisoissa, ja siellä oli niin paljon lunta, että skinnasin ja laskin Åren kesäkuussa. Tänä vuonna suunnittelen samaa kun lähden kannustamaan Makea ja Kaitsua samoihin kisoihin. Joten hiihtokausi jatkuu keskikesään 🙂

Ski mountaineering kisaaminen on sitten oma ala-lajinsa. Itse suhtauduin ensin hieman nihkeästi kun mua painostettiin osallistumaan skimo kisoihin mutta nyt ymmärrän että sehän sopii mainiosti harrastamisen rinnalle, ja toimii myös hyvänä treeninä vuorijuttuja varten. Vastaavasti kisassa saa hyödynnettyä vuorilla sivutuotteena ansaitun kunnon.

Haastattelin Pyhän kisan jälkeen sympaattista hiihtoalppinistia ja cup voittajaa Joonas Kortelaista. Tästä selviää muun muassa höntsääkö Joonas, ja miten Oululainen löysi skimoilun pariin. Ajatus oli kirjoittaa haastattelu puhtaaksi blogiin mutta jurymme päätti että tämä täytynee julkaista näin kokonaisuudessaan. Oli kuulemma niin luonteva juttutuokio kun sekä haastattelija että haastateltava ei nauhoitusvaiheessa tiennyt että tästä tulee tällainen reality haastis. Olkaapas hyvät 🙂

Terkuin Teija