Teksti: Miia Fohlin
Kuvat: Miia & Toni Fohlin
Kuvat: Miia & Toni Fohlin
Viime kesästä, josta on tosin tovi jo kulunut, piti tulla
varsinainen Suomi-kiipeilykesä. No, kyllähän siitä tavallaan tulikin, mutta
ihan muissa merkeissä kuin alun perin suunniteltu.
Tulimme keväthangilta vasta toukokuun alkupuolella ja
vaihdoimme lennosta kallioon. Kalliokausi alkoi kuitenkin kiipeilyn sijaan
putsaus- ja talkoohommilla, sillä meillä oli toukokuun lopulla talkoot
Reventeellä. Tarkoitus oli retroputsata Koulu-sektorin reittejä sammaleen alta.
Talkoot menivät paremmin kuin hyvin, sillä paikalle saapui aivan ennennäkemätön
määrä innokkaita käsipareja. Normaalisti talkooporukkamme on koostunut ihan
maksimissaan viidestä henkilöstä, kun taas nyt meitä oli paikalla yli kymmenen.
Historiallinen saavutus! Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille.
 |
| Talkooharjat |
Talkooteema jatkui hetimiten kesäkuun alussa toisella, vielä
toistaiseksi salamyhkäisesti projektivaiheessa olevalla kalliolla Itä-Suomessa.
Täällä lähdetiin liikkeelle ihan alusta, sillä saimme reitintekoluvat
maanomistajilta vuosi sitten, viime talvena. Toisin sanoen käsillä oli viikon
työleiri, joka koostui puunkaadosta ja raivauksesta, polunteosta ja pääsimmepä
loppuviikosta putsaushommiinkin. Valitsemani reitti oli ihan tuskaisen
isotöinen ja pituuttakin piisasi yli 20 metrin. Ihme ja kumma, ettei tullut
jännetupintulehdusta molempiin ranteisiin ja kyynärpäihin. Muistan näes joskus
kauan sitten, kun putsaisin Reventeen Kitkakoulun, että jouduin liottamaan
käsiäni kyynärvarsia myöten kylmävesiämpärissä yöt läpensä, sillä tuska oli
niin järjetön. No, tämä uusi släbi päästi vähän helpommalla tai sitten olen
kasvanut ihmisenä ja osaan jo nykyään vähän säästellä itseäni ja harjailla
hissukseen.
toistaiseksi salamyhkäisesti projektivaiheessa olevalla kalliolla Itä-Suomessa.
Täällä lähdetiin liikkeelle ihan alusta, sillä saimme reitintekoluvat
maanomistajilta vuosi sitten, viime talvena. Toisin sanoen käsillä oli viikon
työleiri, joka koostui puunkaadosta ja raivauksesta, polunteosta ja pääsimmepä
loppuviikosta putsaushommiinkin. Valitsemani reitti oli ihan tuskaisen
isotöinen ja pituuttakin piisasi yli 20 metrin. Ihme ja kumma, ettei tullut
jännetupintulehdusta molempiin ranteisiin ja kyynärpäihin. Muistan näes joskus
kauan sitten, kun putsaisin Reventeen Kitkakoulun, että jouduin liottamaan
käsiäni kyynärvarsia myöten kylmävesiämpärissä yöt läpensä, sillä tuska oli
niin järjetön. No, tämä uusi släbi päästi vähän helpommalla tai sitten olen
kasvanut ihmisenä ja osaan jo nykyään vähän säästellä itseäni ja harjailla
hissukseen.
 |
| Putsaajat rivissä |
Uusia reittejä syntyi näiden kesän kakkostalkoiden jälkeen
yhteensä viitisen kappaletta ja kolme jäi projektivaiheeseen odottamaan
ensinousua.
yhteensä viitisen kappaletta ja kolme jäi projektivaiheeseen odottamaan
ensinousua.
Nyt kun talkoot oli saatu ”purkkiin”, piti päästä asiaan ja alkaa
itse kiivetä. No, kuinkas sitten kävikään. Alkoi sataa. Ja satoi ja satoi. Ja
jos ei satanut, niin kalliot olivat vähintäänkin märät edellispäivän sateesta.
Kai me sentään vähän kiikuille pääsimme, mutta melko säälittävästi. Ja sitä
sadetta jatkui aina heinäkuun lopulle, jolloin meillä alkoi lomat.
itse kiivetä. No, kuinkas sitten kävikään. Alkoi sataa. Ja satoi ja satoi. Ja
jos ei satanut, niin kalliot olivat vähintäänkin märät edellispäivän sateesta.
Kai me sentään vähän kiikuille pääsimme, mutta melko säälittävästi. Ja sitä
sadetta jatkui aina heinäkuun lopulle, jolloin meillä alkoi lomat.
 |
| Salakallio |
Mutta kas, ei siinä vielä kaikki. Sateiden välissä
suuntasimme kaltsille aina, kun mahdollista. Ja niinpä yhtenä vähäsateisena
perjantaina käänsimme traktorin nokan kohti Havua. Mutta kuinka ollakaan,
paikalliset ”Lahden Reippaan pojat” murtautuivat autoomme takalasin läpi ja
käänsivät reitintekovermeemme ja paljon muuta kiipeilygearia. Onneksi olivat
talkoot siltä osin ohi, jos nyt haluaa vallan positiivariksi heittäytyä. Siinä
sitten siirryttiin vakuutusilmoitus- ja paperityömoodiin toviksi jos toiseksi.
Onneksi satoi edelleen. Ja kylmäkin oli, niin ei päässyt ihan niin hirveästi
hatuttamaan.
 |
| Mäen päällä |
 |
| Miian työmaa |
Mutta, ei tässäkään vielä kaikki. Kun alkoi lomalle jäänti lähestyä, Toni meni ja lippasi fillarilla ja katkaisi peukalonsa UCL-nivelsiteen. Ensimmäinen ortopedi katsoi kuvat ja sanoi, että ei hätiä mitiä, lastaan vaan neljäksi viikoksi. Vähän siinä ihmeteltiin ja konsultoitiin lääkärituttuja, että näilläkö mennään. Ei menty, vaan tilattiin aika käsikirurgille, joka totesi, että leikkauspöydälle ja sassiin. Oli jo kiire, sillä kyseinen ligamentti kuulemma alkaa vetäytyä, jos ei sitä hetimiten kiinnitetä uudelleen. No, nyt kun oltiin päästy lomiin asti, oli miehellä käsi kipsissä kyynärpäästä sormenpäihin asti. Tässä kohdin, myönnettäköön, alkoi jo vähän potuttaa.
 |
| Ramin ensinousu |
 |
| Miian työmaa
|
 |
| Työnjohtaja |
 |
| Tauolla |
 |
| Työmaanumero 3 on vapaa |
 |
| Ilta ja järvi |
 |
| Toni poluntekohommissa |
 |
| Tarkkaa duunia |
 |
|||||||||||||||||||||||||
Super-Teemu
|
