Teksti: Pasi Jaatinen
Kuvat: Pasi Jaatinen & JP
“Vuodenvaihteessa Kanderstegiin, mukana?” JP:n tekstari on lyhyt ja ytimekäs. Nyt on vasta syyskuu mutta ymmärrän hyvin miksi mies on aikaisin liikkeellä. Opettajan lomat ovat kiveen hakatut, kun koulu on kiinni niin silloin mennään. “Mugana.” Viesti lähetty. Parin tunnin kuluttua tulee vastaus. “Lennot varattu, 27.12. mennään!”
Syksy jatkuu perustekemisen parissa, treenaamme ja teemme töitä. Joulukuussa järjestämme Hakkuhuukkailut.
– Pitäisi vissiin varailla ainakin auto sinne Sveitsin reissuun?
– Niin totta, lennot oli kait Milanoon?
– Joo, voisi ottaa sellaisen auton että mahdutaan nukkumaan siinä? Ties vaikka joudutaan bivittään?
– Hyvä idea, makuupussit, keitin ynnä muut yöpymisrensselit mukaan. Siellä on talvi lähtenyt nihkeästi liikkeelle, ties minne päädytään loppujen lopuksi? Ei kannata varailla majoituksia etukäteen ainakaan vielä.
Viikkoa ennen lähtöä JP on yhteydessä Sveitsissä asuvaan Danieliin. “In Kandersteg there’s no ice, I think Aosta is a better option”.
– No voi perhana, Siellä ei ole jäätä.
– Tämä riski tiedettiin, ehkä sinne vielä kerkeää tulla jotain? Viikko aikaa.
– Tai sitten mennään suosiolla ensin sinne Aostaan, ja annetaan putousten Kanderstegissä marinoitua?
– Niin tai sitten kiivetään vaan mikstaa?
– Jäätä sekin vaatii.
– Niinpä, odotellaan. Huonoimmillaan kiivetään Aostassa jäätä, eli ei tässä hätää.
Päivää ennen lähtöä.
– Sinne Kanderstegiin ei kannata nyt mennä, talvi siellä alkaa vasta näillä näppäimillä.
– Joo näin ennusteet, pusketaan ensin sinne Aostaan? Cognessa on jäätä, ei tosin kummoisesti, mutta on kuitenkin.
– Se on varmaan tällä hetkellä ainoita paikkoja siellä päin missä pääsee vetään. Mites majoituspuoli?
– Niin, siellä taitaa olla sesonki päällä, hinnat kovana ja paikat buukattuna. Mennään sinne ja katsotaan?
– Sopii, autobivit jos ei muuta? Yhden yön silloin tällöin ainakin kestää jos päästään välillä kuivatteleen johonkin.
– Mikä se meidän auto oli?
– Golf, sinne mahtuu hyvin verrattuna johonkin perusräpsään.
– Saas nähdä…
Päästään kamoinemme Milanoon, juuri sopivasti alkamassa on kauden ensimmäinen lumimyräkkä.
– We don’t have the car you booked, instead I’m giving you a bigger car.
– No sehän sopii, saadaan isompi auto.
– Ei huono!
– Remember it’s a diesel, if the temperature is below zero you need to add antifreezer. Ok?
– Ok. Muistuta että laitetaan jäätymisenestoa tankkiin.
– Jep. Renkaat on varmaan kesämallia?
– No joo, tulee siinä ketjut mukaan.
– Tuskin niitä tarvitaan. On tässä ennenkin ajettu liukkailla keleillä. Paikalliset tietty ihan pulassa jos tiellä on vähän loskaa.
Milano jää taakse, keli on pari astetta miinuksella. Moottoritie on hyvin suolattu ja auton nokka osoittaa kohti Aostaa.
– Vitsi mikä auto! Näin isoa kärryä ei ole ollut koskaan. Mikä tämä nyt oli? Täytyy laittaa viestiä kotiin.
– Citroenin joku tilamalli. On kyllä tilaa, ja maisemaikkuna on tosi hyvä kun bongataan putouksia.
– Näyttää että lumisade yltyy. Onko liukasta ajaa?
– Ei yhtään, paikalliset osaa kyllä tien suolaamisen niksit. Ei hirveästi haittaa kun on nuo kesärenkaat…
Tunnin kuluttua ollaan huoltoaseman pihassa, auto ei liiku mihinkään ja lunta tulee ihan hulluna.
– Ei vitsi, tää ei liiku edes tasaisella. Renkaat pyörii vaan tyhjää.
– Jengi laittaa ketjuja, varmaan meidänkin pitää?
– Pakko kait se on, ei tässä ilmankaan taideta mihinkään mennä.
– Käyn hakeen meille kahvit sisältä, tuplaespressot?
– Jeh.
Tie Aostasta Cogneen on liukas ja mutkainen, kuitenkin lumiketjut jotka saatiin ährättyä paikoilleen toimii hyvin.
Cognesta ajettiin pysähtymättä Valnonteyhin, jossa kävi ilmi että että jäätilanne on hyvin heikko. Pienellä kiertelyllä löysimme
kylältä hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvän hotellihuoneen.
– Vitsi mikä löytö tämä hotelli, karkeasti puolet halvempi kuin muut, ja erittäin siisti paikka. Kettiö on hyvä bonus.
– Saadaan avokadopasta-padat tulille!
– Sinänsä olisi voinut bivittääkin, kun kamat on vielä kuivina.
– Niinpä, ehkä sekin vielä nähdään. Huomenna tsekkaan putouksia? Paikalliset sanoo että jäätä ei ole, mutta eiköhän me itse käydä asia toteamassa.
– Todellakin. Jos sitä ei oikeasti ole niin vaihdetaan samoin tein paikkaa?
– Ajellaan vaikka sinne Kanderstegiin jos ei muuta keksitä.
Seuraava aamu on lupaavan kylmä. Painelemme heti laakson perälle. JP iskee silmänsä heti Tradimentoon, joka on kyllä erittäin hieno jos vaan on kunnossa.
– Toi on hieno, kiivetään se.
– Tradimento, näyttää epäilyttävän höhelöltä tuo kruksipuikko.
– Mennään lähemmäs kattoon, lähestyminen on siistii!
– Niin on!
Tradimenton, sekä muutaman muun putouksen lähestymisen jälkeen joudumme toteamaan, että kausi on vielä liian tuore. Putoukset valuttavat hulluna
ja eivät ole vielä kiivettävässä kunnossa. Poikkeuksena Patri, joka on on kuitenkin liian ruuhkainen meidän makuun.
– Kyllä se on kuule niin, että pistetään auto tulille ja ajellaan Kanderstegiin, ehditään illaksi sinne.
– Näin on. Vitsi on muuten aika kylmä, tuli mieleen että unohdettiin laittaa sitä jäätymisenestoa tankkiin.
– Ei tässä mitään jäätymisenestoja tarvita, hyvinhän se rokkasi eilen ilmankin. Taitaa olla taas paikallisten hifistelyjä.
– Niinpä.
Auto käynnistyy hyvin, mutta heti kun sille antaa kaasua niin kone hyytyy täysin.
– Ei vitsi, olis pitänyt ostaa sitä tököttiä eilen huoltsikalta. Samalla kun hain ne kahvit.
– No joo, mutta oli se vaan hyvää kahvia. Mitäs nyt? Ollaan Valnonteyssä ja auto köhii huolella. Sveitsiin pitäisi päästä.
– Tästä on pelkkää alamäkeä Cogneen, jossa on huolto-asema. Valutellaan sinne?
– Taitaa olla ainoa vaihtoehto.
Yllättäen huoltsikka on kiinni, siesta-aika. Auto tökki matkalla pahasti, piti jättää se yhteen risteykseen kun ei enää suostunut liikkumaan.
Saatiin kuitenkin infoa että paikallisen kahvilan pitäjät omistavat myös kyseisen huolto-aseman, painellaan kävellen sinne.
– We heard that you are running the gas-station? We need some antifreezer for diesel-engine.
– Yes, my brother is running it, he’ll be there around 14:30.
– Ok, we’re going to wait then. Meanwhile, let’s have some port wine and double espresso’s.
Puoli kolmelta palataan huolto-asemalle, auto kulkee sinne ykkösellä tyhjäkäyntiä juuri ja juuri. Saadaan ostettua pullollinen jäänestoa.
– Eli tankkiin vaan, sitten varmaan annetaan käydä tyhjäkäyntiä ja toivotaan parasta?
– Joo, samalla voidaan varmaan valutella alamäkeä kohti Aostaa?
– Jep, eiköhän se tästä iloksi muutu. Otetaan samalla lumiketjut pois, tie on hyvin suolattu?
– Otetaan vaan, sitä jyrinää ei jaksa erkkikään.
Tie Aostaan on alamäkeen valuttelua, suurimmalta osin. Yhdessä kohtaa alkaa varmaan kilsan pitkä ylämäki, auto hyytyy siihen saman tien.
– Ei perhana tämän kanssa, nyt se sammui kokonaan.
– Pistetään hätävilkut päälle ja päästetään takana oleva letka ohi.
– Kokeillaan vielä, tyhjäkäynnillä kone näyttää käyvän nipin napin. Ehkä tällä päästään mäki ylös? Ei vaan pidä painaa kaasua yhtään.
Päästään mäki ylös, autot ohittelee minkä mutkaiselta vuoristotieltä pystyvät. Auton mittaristo välkkyy varoitusvaloineen kuin jenkkiläinen joulukuusi.
Monitoiminäytössä lukee “Stop engine and find nearest service”
– Nyt jos tämä ei ala toimia niin Kanderstegistä on turha haaveilla, se on korjaamokeikka.
– Valutellaan laakson pohjaa kohti, keli on siellä lämpimämpi.
Pysähdymme yhteen risteykseen vähän ennen moottoritietä, ja annamme koneen käydä tyhjäkäyntiä tovin.
– Kokeillaan taas ajamista, keli on lämmennyt ja aine ehkä sekoittunut tankissa ja letkuissa?
– Kokeillaan, jos ei toimi niin moottoritielle tälle on turha yrittää.
Kuin ihmeen kautta kone ei ala yskiä, vaan antaa tehoja kun niitä pyytää.
– Ei vitsi, onko näin että se alkoi toimia?
– No kumma kyllä siltä vähän näyttää. Mennään nyt eteenpäin ja toivotaan parasta.
Puolen tunnin päästä kaikki ongelmat ovat hävinneet, ja auto kulkee kuin unelma. Muutama varoitusvalo on jäänyt kojetauluun muistuttamaan
äskeisestä taistelusta.
– No niin! Homma toimii ja illalla ollaan Kanderstegissä. Jäänesto teki tehtävänsä.
– Joo, eiköhän se nyt tällä mene, ei muuta kuin usvaa putkeen.
– Ajellaan St. Bernard passin kautta Martignyyn ja siitä sinne Goppensteinen juna-asemalle, josta päästään vuoren läpi Kanderstegiin.
– Näin mennään, ties vaikka huomenna aamusta kiivetään Sveitsiläistä jäätä?
– No eiköhän siellä nyt jotain ole kiivettäväksi asti, ennuste näyttää että kylmää on.
Päästään illan suussa Kanderstegiin, keli on hyvin talvinen. Alueelle on satanut huolella lunta. Majoitusta meillä ei ole, käydään tsekkaamassa lähemmäs
kymmenen hotellia. Osa on täynnä, ja ne joissa olisi tilaa ovat tuhottoman hintaisia Italiasta tulleille. Samalla meinataan runtata auto yhteen siltaan, saadaan
kosla pysäytettyä muutaman sentin päähän kaidetta ja täysin poikittain tie tukkien. Kesärenkaat eivät pidä ollenkaan jäisllä teillä jossa pakkaslunta päällä.
– Laitetaan vissiin ketjut? Omavastuu on 1200,- jos kolahtaa.
– Eiköhän se ole ketjujen aika. Taitaa muuten tulla bivityskeikka autossa?
– Siltä näyttää, väsyttää.
– Etsitään parkkis ja kaivetaan makuupussit esille.
Yö vietetään makuupusseissa auton perässä, sattumalta käy niin että kyseinen yö on koko reissun kylmin. Aamulla ulkolämpötila on -15 ja auto on paksun jään peitossa, sisäpuolelta.
– Saitko nukuttua?
– Alussa joo, sitten alkoi kylmä hiipimään.
– Sama juttu. Eiköhän oteta teetä ja lähdetään etsimään putoksia. Nyt pitää päästä kiipeämään.
Jutellaan yhden paikallisen kanssa, jäätä ei vielä ole. Talvi alkoi kuulemma edellisenä päivänä. Käydään haikkaamassa muutama lähiputous, ja siltä se
todella näyttää. Jäätä on muodostumassa, mutta ei sitä oikein kiivetä vielä voi. Samalla huomataan että auto nykii jälleen ja varoitukset huutaa pysäyttämään
moottorin.
– Ei ole todellista. Jäätä ei ole missään, paitsi meidän auton tankissa.
– Etsitään huolto-asema.
Käy ilmi että Kanderstegissä ei ole huolto-asemaa ollenkaan. Lähin on jossain alempana laaksossa.
– Hyvä että alempana, valutellaan taas totuttuun tapaan alamäkeen tyhjäkäynnillä.
– Ensin ketjut pois, tie näyttää suolatulta?
– Ketjut pois niin kuin olisi jo.
Saadaan auto yhteen kylään jossa on huolto-asema. Se on kiinni.
– Vitsi näitä paikallisia, kaikki on aina kiinni. Keskellä päivää.
– Kyltin mukaan paikka aukeaa tunnin päästä, mennään pitsalle.
Pitsojen ja odottelun jälkeen huoltis aukeaa, melkein tunnin päästä siitä kuin kyltissä lukee.
– Do you have antifreezer for diesel engine?
– No we don’t have, in Switzerland you don’t need it, because it’s in the diesel already.
– Our diesel is from Italy.
– Ok, maybe I have something for you.
Tyyppi löytää jonkun peltitonkan jostain, ostetaan se ja kaadetaan litku tankkiin. Samalla tankataan tankki piripintaan.
Pienen odottelun ja tyhjäkäynnillä käyttämisen jälkeen kokeillaan ajamista. Kuin ihmeen kaupalla kone käy normaalisti. Samalla on sovittu että tapaamme JP:n
Sveitsissä asuvan ystävän, Danielin. Olemme sopineet tapaamisen Grimalpeille, joka sijaitsee ns. kulman takana. Ajelemme sinne.
– Ei vitsi kun on mahtavaa, auto toimii kuin unelma!
– Ihan mieletöntä! Vielä kun pääsisi kiipeileen.
– Ollaan yö Danielin ja kumppaneiden mökissä, huomenna takaisin Cogneen?
– No niin se varmaan täytyy tehdä, sinne on ehkä muodostunut jotain tällä välin.
Matkalla Grimalpeille alkaa sataa lunta ja tie jyrkkenee.
– Päästään etenemään juuri ja juuri, jos tästä vielä jyrkkenee niin homma tyssää siihen.
– Takana on aika hyvä letka, pitäiskö laittaa ketjut?
– Mennään vielä, ties vaikka päästään kuin koira veräjästä.
Mäki jyrkkenee, auto jää sutimaan koko tien vaarallisimpaan kohtaan.
– No siihen se sitten jäi, olis tietty voinu laittaa ne ketjut aiemmin.
– Ohjaan likennettä, muutoin alkaa kolisemaan. Laita sinä ketjuja sillä aikaa.
Saadaan ketjut paikoilleen, aika hässäkkä ohjata samalla autoja meidän ohitse. Ajetaan muutama sata metriä, pysähdymme bussipysäkille kiristämään ketjuja.
– Mitä toi tyyppi tuossa tekee?
– Näköjään jäänyt auto jumiin ja ketjuja koittaa ährätä.
– Mennään varmaan jeesaan, ei näytä siltä että ketjut olisi alla pian…
Autamme paikallisen hepun autoon ketjut paikoilleen, tyypillä on suunnilleen koko suku autossa ja osa heistä ehkä vähän hajalla tilanteeseen.
– Thank you guys, this is enough for us, we are going to turn back and drive back to home in Bern.
– Ei vitsi, tyyppi on menossa hiihtelemään perheen kanssa ja nyt ne aikoo kääntyä vain takaisin kotiin.
– No minkäs teet, ainakin autettiin ja nyt karma on meidän puolella.
– Ou jee, matka jatkuu!
Vietämme illan ja yön Grimalpeilla hiihtomökissä, Daniel ystävineen selostaa meille ski touringin saloja. Hän on hiihtänyt alueella lapsesta asti ja sen huomaa.
Kaveri tuntee alueen kuin omat taskunsa. Pääsemme suihkuun ja yövymme lämpimässä. Aamulla syömme aamiaisen, toivottelemme Sveitsiläisille ystäville hyvää
hiihtopäivää ja jatkamme ajamista.
– Suuntana Cogne!
– Auto pelittää loistavasti, ja sain varattua yhden yön samasta hotellista jossa oltiin.
– Vain yhden?
– No joo, paikka on täyteen buukattu huomisesta eteenpäin. Uuden vuoden viettäjät ovat mestoilla.
– Saas nähdä vaihdetaanko vuosi autossa bivittäen?
– Ehkä löydetään jotain, tosin ei se bivi nyt mahdoton ole.
– Neljäs päivä reissua menossa eikä muuten olla kiivetty metriäkään.
– Mutta ollaan lähestytty kuitenkin.
– Niin, on sekin jotain.
Päästään oikeasti ilman kommelluksia Cogneen, ja käy vielä niin että kiivetään heti seuraavana päivänä. Monday Money on reitti, ensimmäinen kp menee
mikstana koska jäätä ei vielä ole tarpeeksi.
– Hieno se vikan kp:n puikko.
– Pisti pumputtaan, vitsi joutui ravistelemaan varmaan jokaisen muuvin jälkeen. Samoin se edellisen kp:n pilarisysteemi oli hieno.
– Olin kanssa aika jumissa siinä puikolla, alkukaudesta sitä puristaa enemmän jo pelkästä ihmetyksestä.
– Yöpymispaikkaa ei sitten ole, pitäiskö vähän etsiä?
– Ajellaan Lillaziin, siellä keli on vähän lämpimämpi koska se sijaitsee alempana. Parikin astetta plussaa tekee bivittäjälle eetvarttia.
Lillazin kylässä eksytään kiipeilijöiden majataloon.
– Do you have vacant rooms?
– No I’m sorry, we are fully booked.
– Oh shit, I guess we are sleeping in the car then.
– What! No way, let me think. Actually we might have something for you. Altough it’s not a proper room.
– Better than a car I suppose? How much for that?
– If you take the new year’s evening dinner, I’ll give you the room for free.
– I guess we have a deal!
Aamulla herätään, ja saman tien kahvin jälkeen hipsitään ärjänteelle.
– Ihan huippua nukkua kunnolla, se illallinen oli tosin ihan mitä sattuu.
– No joo, nyt majoituksen kanssa se kuusikymppiä ei harmita ihan niin paljoa.
– Niin, ja paikan omistajan vinkki tuosta putouksesta oli hyvä. Näyttää jännältä. Mikä tämä oli?
– Lau Bij tai jotain sinne päin, toi traverse tuolla vikalla kp:llä on erikoinen. Tästä nähtynä Esko saattaisi jopa sanoa että ei siitä pääse.
Seuraavina päivinä reissun meininki alkaa muistuttamaan enemmän elokuvia, kaikki alkaa sujumaan. Kiivetään joka päivä ja majoituskin hoituu Valnonteystä.
– Vitsi kyllä tästä sitten vielä kiipeilyreissu tuli.
– No tuli, auton varoitusvalotkin on kaikki sammuneet kuin kynttilät loppiaisena.
– Sen verran on lämmintä, että ei tätä ajankohtaa noin oletuksena voi kenellekään suositella. Paitsi ehkä intohimoisille bivittäjille.
– Iso riski se ainakin on, varata jääputousten kiilto silmissä lennot ynnä muut systeemit vuodenvaihteen tienoille Alpeille.
– Niin ja viikolla 8 kaikki voi olla jo sulanutta. Taitaa olla tammikuun puolesta välin helmikuun puoleen väliin varmin kausi. Todella lyhyt.