Teksti: Jukka Partanen, kuvatekstit: Make
Kuvat: #zurven14 ryhmäläiset
Mahtavat maisemat, loputtumat nousut, vauhdikkaat laskut ja
yllätyksellisyys ovat päällimmäisenä mielessä muutama viikko pyöräilyreissumme
jälkeen. Yllätyksellistä oli se, miten hyvin koko porukka jaksoi päivästä
toiseen ilman mitään isompia ongelmia. Meitä oli 7 pyöräilijää ja olimme
taustaltamme kovinkin erilaisia.
yllätyksellisyys ovat päällimmäisenä mielessä muutama viikko pyöräilyreissumme
jälkeen. Yllätyksellistä oli se, miten hyvin koko porukka jaksoi päivästä
toiseen ilman mitään isompia ongelmia. Meitä oli 7 pyöräilijää ja olimme
taustaltamme kovinkin erilaisia.
Harjoitusmäärät tältä vuodelta vaihtelivat
1000:sta 12000:een ja metoditkaan eivät välttämättä kaikilla olleet vuoden
aikana yhtä tavoitteellisia. Aikaisemmat kokemukset vuorinousujen ajamisesta
olivat melko vähäiset. Viime vuonna meistä 3 oli käynyt ajelemassa Pyreneiden
klassikoita, mutta silloinkaan emme ajaneet 7 vuoripäivää putkeen. Muiden
osalta kokemukset olivat lähinnä Mallorcan ”nyppylöistä”. Avainroolissa
jaksamisessa oli varmasti ravinto ja riittävä yöuni. Pastaa tuli syötyä sen
verran paljon, että nyt voi pitää vähän taukoa!
 |
| Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä tuli yli 17000 |
Yllättävää oli myös se, miten hyvin reitin suunnittelu oli
onnistunut. Matkan varrelle osui monta sellaistakin mieleenpainuvaa tienpätkää,
joita ei oltu etukäteen hehkuteltu. Päivien erilaisuus oli myös yllätys.
Jokaisella nousulla ja laskulla oli omat erityispiirteensä. Maisemat ja ilmasto
vaihtuvat moneen kertaan. Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä
tuli yli 17000. Ajopäiviä oli yhteen 8, joista ensimmäinen oli tasamaata. Nousumetrejä
per päivä tuli siten reippaasti yli 2000. Pisimmät nousut olivat lähes 30 km ja
matkan korkein kohta oli yli 2700 metrissä.
onnistunut. Matkan varrelle osui monta sellaistakin mieleenpainuvaa tienpätkää,
joita ei oltu etukäteen hehkuteltu. Päivien erilaisuus oli myös yllätys.
Jokaisella nousulla ja laskulla oli omat erityispiirteensä. Maisemat ja ilmasto
vaihtuvat moneen kertaan. Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä
tuli yli 17000. Ajopäiviä oli yhteen 8, joista ensimmäinen oli tasamaata. Nousumetrejä
per päivä tuli siten reippaasti yli 2000. Pisimmät nousut olivat lähes 30 km ja
matkan korkein kohta oli yli 2700 metrissä.
Päivä 1 –
Zürich -> Giswil
Zürich -> Giswil
Ensimmäinen ajopäivän teemana oli siirtyminen vuorien juurelle.
Matka suuntautui Zürichistä etelään Luzern ja Sarnen järvien rantoja
seuraillen. Pituutta päivälle tuli 97 km ja nousumetrejä vähemmän kuin Suomessa
vastaavalla matkalla.
Matka suuntautui Zürichistä etelään Luzern ja Sarnen järvien rantoja
seuraillen. Pituutta päivälle tuli 97 km ja nousumetrejä vähemmän kuin Suomessa
vastaavalla matkalla.
Zürichistä pääsimme melko helposti ulos rauhallisemmille
teille eikä liikennette ollut päivän aikana mitenkään kohtuuttoman paljon,
vaikka olikin lauantai.
teille eikä liikennette ollut päivän aikana mitenkään kohtuuttoman paljon,
vaikka olikin lauantai.
 |
| Miehet Alppien yli Zurichistä Venetsiaan on saatu matkaan |
Päivä 2 –
Giswil -> Andermatt
Toisena päivänä siirryimme itse asiaan. Ensimmäinen
varsinainen nousu Grimselpass alkoi reilun tunnin ajamisen jälkeen. Sitä ennen
oli toki hieman annettu lämmittelyä reisille, kun heti hotellin portilta alkoi
ylämäki ja ensimmäisten 10 km aikana tuli nousua 500 m. Tämä nyppylä ei
profiilikuvassa kylläkään eroitu mitenkään. Grimselpassilla oli pituutta 26 km
ja toppi (tai oikeammin sola) oli yli 2100 metrin korkeudessa. Siitä otettiin
muutama serpentiini alaspäin ja jatkettiin taas ylöspäin kohti Furkapassia.
Yhteensä vertikaalia tuli päivän aikana reilu 2800 m 90 km matkalla.
varsinainen nousu Grimselpass alkoi reilun tunnin ajamisen jälkeen. Sitä ennen
oli toki hieman annettu lämmittelyä reisille, kun heti hotellin portilta alkoi
ylämäki ja ensimmäisten 10 km aikana tuli nousua 500 m. Tämä nyppylä ei
profiilikuvassa kylläkään eroitu mitenkään. Grimselpassilla oli pituutta 26 km
ja toppi (tai oikeammin sola) oli yli 2100 metrin korkeudessa. Siitä otettiin
muutama serpentiini alaspäin ja jatkettiin taas ylöspäin kohti Furkapassia.
Yhteensä vertikaalia tuli päivän aikana reilu 2800 m 90 km matkalla.
Tiet olivat todella upeat ja maisemat vieläkin hienommat.
Ainoa häiritsevä tekijä päivän aikana oli loputon ohittavien moottoripyörien ja
urheiluautojen virta. Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja lämmin, mikä oli
innoittanut motoristeja vuoriajelulle.
Ainoa häiritsevä tekijä päivän aikana oli loputon ohittavien moottoripyörien ja
urheiluautojen virta. Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja lämmin, mikä oli
innoittanut motoristeja vuoriajelulle.
 |
| päivä 2 – Furkapass ylös |
 |
| päivä 2 – Pro Stock Juki ja Hannu |
Päivä 3 –
Andermatt -> Tiefencastel
Andermatt -> Tiefencastel
Edellinen päivä oli ollut nousuvoittoinen ja nyt oli
vuorossa enemmän laskua. Andermattin korkeushan on 1400 metriä ja Tiefencastel on reilusti
alempana. Heti hotellin kulmalta edessä oli kuitenkin 10 km 600 metrin nousu
kohti Oberalppassia. Sen jälkeen laskettiin lähes 50 km ennen kuin seuraavan
kerran joutui laittamaan reisilihaksia koetukselle. Liikenne oli viikonlopun
jälkeen rauhoittunut täysin ja saimme ajella melko lailla yksiksemme. Sama
jatkui itseasiassa koko lopun reissun ajan ihan viimeisen päivän loppua
lukuunottamatta. Matkaa päivän etapille tuli 110 km.
vuorossa enemmän laskua. Andermattin korkeushan on 1400 metriä ja Tiefencastel on reilusti
alempana. Heti hotellin kulmalta edessä oli kuitenkin 10 km 600 metrin nousu
kohti Oberalppassia. Sen jälkeen laskettiin lähes 50 km ennen kuin seuraavan
kerran joutui laittamaan reisilihaksia koetukselle. Liikenne oli viikonlopun
jälkeen rauhoittunut täysin ja saimme ajella melko lailla yksiksemme. Sama
jatkui itseasiassa koko lopun reissun ajan ihan viimeisen päivän loppua
lukuunottamatta. Matkaa päivän etapille tuli 110 km.
 |
| päivä 3 – matkan ensimmäinen ja viimeinen “palauttelupäivä” |
 |
| päivä 3 – Markku puhaltaa |
Päivä 4 –
Tiefencastel –> Prato dello Stelvio
Tiefencastel –> Prato dello Stelvio
Vuorossa oli hieman tuntemattomampi nousu Albulapass, joka
oli pituudeltaan pisin 30 km. Tie oli vaihtelevaa niin profiililtaan kuin
muodoltaan. Ylhäällä reilussa 2300 metrissä olisi loputtomasti hyviä skinnaus
ja laskulinjoja. Tällä kertaa ei ollut sukset mukana eikä tosin ollut kovin
paljon luntakaan. Tilanne on varmasti ihan toinen kevättalvella. Lasku La
Puntiin oli todella hieno. Siitä päivä jatkui parin pienemmän ”töppyrän” kautta
kohti Pratoa. 120 km hikoilun jälkeen olimme perillä ja pääsimme tähyilemään
hieman pelonsekaisin tuntein Stelvio-tienviittoja.
oli pituudeltaan pisin 30 km. Tie oli vaihtelevaa niin profiililtaan kuin
muodoltaan. Ylhäällä reilussa 2300 metrissä olisi loputtomasti hyviä skinnaus
ja laskulinjoja. Tällä kertaa ei ollut sukset mukana eikä tosin ollut kovin
paljon luntakaan. Tilanne on varmasti ihan toinen kevättalvella. Lasku La
Puntiin oli todella hieno. Siitä päivä jatkui parin pienemmän ”töppyrän” kautta
kohti Pratoa. 120 km hikoilun jälkeen olimme perillä ja pääsimme tähyilemään
hieman pelonsekaisin tuntein Stelvio-tienviittoja.
 |
| päivä 4 kyllä kyltti tietää |
 |
| päivä 4 kruisailua |
Päivä 5 – Prato dello Stelvio -> Ponte di Legno
Tätä päivää oli etukäteen hehkuteltu matkan
kuningasetapiksi. Ajoimme saman päivän aikana kaksi legendaarista nousua, ensin
Passo dello Stelvio Praton suunnalta ja sitten perään Passo di Gavia Bormiosta.
Nämä ovat olleet moneen kertaan Giro d’Italin reitillä. Stelviolla on mittaa 27
ja Gavialla 25 km. Jyrkkyyttä riittää
profiilissa koko ajan sen verran, että missään vaiheessa jalat eivät saa
helpotusta. Laskut ovat niin pitkiä, että kädet alkavat puutua. Gavian topissa
alkoi sataa lähes jäätävää tihkua ja kastuimme oikeastaan koko viikon ainoan
kerran tuolloin. Alhaalla Bormiossa oli melkein 30 astetta!
kuningasetapiksi. Ajoimme saman päivän aikana kaksi legendaarista nousua, ensin
Passo dello Stelvio Praton suunnalta ja sitten perään Passo di Gavia Bormiosta.
Nämä ovat olleet moneen kertaan Giro d’Italin reitillä. Stelviolla on mittaa 27
ja Gavialla 25 km. Jyrkkyyttä riittää
profiilissa koko ajan sen verran, että missään vaiheessa jalat eivät saa
helpotusta. Laskut ovat niin pitkiä, että kädet alkavat puutua. Gavian topissa
alkoi sataa lähes jäätävää tihkua ja kastuimme oikeastaan koko viikon ainoan
kerran tuolloin. Alhaalla Bormiossa oli melkein 30 astetta!
 |
| päivä 5 – alppilampi |
Päivä 6 – Ponte di Legno -> Molina di Fiemme
Rankan vuoripäivän jälkeen tiedossa ei ollut yhtään
helpotusta vaan päinvastoin matkan pisin etappi kohti Dolomiitteja ja Val di
Fiemme. Ensimmäiseksi heti lähdön jälkeen nousimme Passo del Tonalen (10 km ja
600 m). Sen jälkeen edessä oli pitkän laskun jälkeen Passo Mendola. Nousu ei
ollut mitenkään mieleenjäävä, mutta lasku alas jokilaaksoon sitäkin hienompi.
Päivän lopuksi edessä oli vielä ”pikku” rypistys kohti Val di Fiemmeä eli Passo
di San Lugano (16 km ja 800 m). Päivän pituus oli 136 km ja nousumetrejä reilu
2500.
helpotusta vaan päinvastoin matkan pisin etappi kohti Dolomiitteja ja Val di
Fiemme. Ensimmäiseksi heti lähdön jälkeen nousimme Passo del Tonalen (10 km ja
600 m). Sen jälkeen edessä oli pitkän laskun jälkeen Passo Mendola. Nousu ei
ollut mitenkään mieleenjäävä, mutta lasku alas jokilaaksoon sitäkin hienompi.
Päivän lopuksi edessä oli vielä ”pikku” rypistys kohti Val di Fiemmeä eli Passo
di San Lugano (16 km ja 800 m). Päivän pituus oli 136 km ja nousumetrejä reilu
2500.
 |
| päivä 6 – Dolomiitit siellä jossain |
 |
| päivä 6 – Juki omenavarkaissa |
Päivä 7 – Molina di Fiemme -> Feltre
Ajopäivät alkoivat käydä vähiin ja samalla nousukulmat
alkoivat kasvaa. Edessä oli Passo Manghen, jolla on pituutta 16 km ja noista
viimeiset 8 km ovat kohtuullisen tiukkaa. Garminin prosentit eivät juuri
missään vaiheessa käyneet alle 9:ssä ja mielestäni lukema oli lähes koko ajan
kaksinumeroinen. Samaan aikaan lähdössä oli itäeurooppalaisten vähemmän
tunnettujen hiihtomaiden leiriläiset. Se tuli todistettua, että rullasukset
kulkevat nousua kovempaa kyytiä kuin polkupyörä! Pitkän laskun ja ”kevyesti”
kumpuilevan maaston jälkeen pääsimme jo varsin etelään. Meitä ja välimerta
erotti enää ainoastaan yksi vuori, legendaarinen Monte Grappa.
alkoivat kasvaa. Edessä oli Passo Manghen, jolla on pituutta 16 km ja noista
viimeiset 8 km ovat kohtuullisen tiukkaa. Garminin prosentit eivät juuri
missään vaiheessa käyneet alle 9:ssä ja mielestäni lukema oli lähes koko ajan
kaksinumeroinen. Samaan aikaan lähdössä oli itäeurooppalaisten vähemmän
tunnettujen hiihtomaiden leiriläiset. Se tuli todistettua, että rullasukset
kulkevat nousua kovempaa kyytiä kuin polkupyörä! Pitkän laskun ja ”kevyesti”
kumpuilevan maaston jälkeen pääsimme jo varsin etelään. Meitä ja välimerta
erotti enää ainoastaan yksi vuori, legendaarinen Monte Grappa.
 |
| päivä 7 – murder steep |
 |
| päivä 7 – kylä haltuun |
Päivä 8 – Feltre -> Mestre (Venetsia)
Viimeisenä ajopäivänä ylitettiin oikeasti yksi vuori eikä
pelkästään ajettu siitä, mistä tie on saatu helpoiten tehdyksi. Monte Grappan
huipulle kulkee 9 eri reittiä. Meidän
reitti oli piirretty nousemaan Seren del Grapasta. Speksin mukaan pituutta
olisi pitänyt olla 21 km ja jyrkimpien osuuksien ollessa 20 %:ia. Meidän
onneksi emme olleet osuneet suunnittelussamme tälle reitille vaan nousimme
viereistä tietä ja matkaa kertyikin 28 km ja nousukulmat olivat jyrkimmillään
selvästi alempia eli noin 17 %! Todella myyttinen nousu ja lasku. Tätä tunnetta
lisäsi se, että matkan 7:stä rengasrikosta 5 osui tälle pätkälle ja näistä
viidestä neljä omalle kohdalle. Laskun jälkeen edessä oli tasamaata 60 km
Venetsian läheisyyteen Mestreen. Tasamaa 7 vuoripäivän jälkeen tuntui lähes
extremeltä.
pelkästään ajettu siitä, mistä tie on saatu helpoiten tehdyksi. Monte Grappan
huipulle kulkee 9 eri reittiä. Meidän
reitti oli piirretty nousemaan Seren del Grapasta. Speksin mukaan pituutta
olisi pitänyt olla 21 km ja jyrkimpien osuuksien ollessa 20 %:ia. Meidän
onneksi emme olleet osuneet suunnittelussamme tälle reitille vaan nousimme
viereistä tietä ja matkaa kertyikin 28 km ja nousukulmat olivat jyrkimmillään
selvästi alempia eli noin 17 %! Todella myyttinen nousu ja lasku. Tätä tunnetta
lisäsi se, että matkan 7:stä rengasrikosta 5 osui tälle pätkälle ja näistä
viidestä neljä omalle kohdalle. Laskun jälkeen edessä oli tasamaata 60 km
Venetsian läheisyyteen Mestreen. Tasamaa 7 vuoripäivän jälkeen tuntui lähes
extremeltä.
 |
| päivä 8 – Monte Grappa oli reissun ainoa varsinainen toppi |
 |
| päivä 8 – voittaja |
 |
| päivä 8 – pakolliseen ryhmäposeen päättyi Alppien yli tsygäily. Takana- 17 003 metriä mäkikampeamista osana loistavaa ryhmää,
Opiksi
Tällä reissulla tuli jokaiselle meistä varmasti monta asiaa mieleen, joita seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin. Minulla ja muutamalla muulla oli pienin välitys 34/30. Sillä pääsee toki mäet ylös, mutta 34/32:sta ei todellakaan olisi mitään haittaa. Kunto voisi aina olla parempia ja samoin turha paino kropasta on helpompi ottaa pois kuin välineistä. Alamäkiajoa kannattaa treenata mahdollisuuksien mukaan, sillä laskut ovat omalla tavallaan yhtä vaativia kuin nousutkin. Hiilukuitukiekot pitää olla riittivänä laadukkaat tai ainakin testattu pitkissä laskuissa, jotta ne kannattaa ottaa mukaan. Joka tapauksessa kannattaa ottaa huoltoautoon erilaisia varaosia kuten esimerkiksi idioottivarmat alukiekot. Lopuksi kannattaa muistaa pitää pyörät sellaisessa paikassa lukittuna, että varkaat eivät pääse niihin kovin helposti käsiksi.
Adventure Partners järjestää TransAlp pyöräilyn Zürichistä Venetsiaan jälleen ensi kesänä, lisäinfoa retkestä https://adventurepartners.fi/transalp.aspx, ja ole yhteydessä outofoffice@adventurepartners.fi, niin kerromme lisää. |