sattumalta edellinenkin henkilökuva Apiksen blogiin tehtiin Pekasta. Sen löydät täältä:
https://blogbook.adventurepartners.fi/2013/11/pekka-is-pekka.html
Jos
edellisen haastattelun Pekka ei viihtynyt SoMessa, niin saman voin todeta tämän
kirjoituksen Pekasta – tietokoneen äärellä ei aikaa tuhlailla.
Saimme viime talvena mielenkiintoisen Pekan Pirunkallion jääputoukselle.
Juoksijan, joka on hurahtanut myös kiipeilyyn, ja haaveilee kiipeävänsä
kaverinsa kanssa Matterhornille tulevana kesänä. Innostus kiipeilyharrastukseen
ei jäänyt huomaamatta, kun keskustelivat jääkiipeilyn lomassa
kiipeilykouluttaja Samulin kanssa tulevan kevään kalliokiipeilyn
jatkokurssista, ja kuinka hyvä se kurssi olisi käydä alle ennen Matterhornin
reissua.
Pekka Aalto ei vaikuta ottavan treenaamista haudan vakavasti. Treenaaminen ultrajuoksukisoihin tapahtuu jakamalla postia. Kyllä, eli hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Peruslenkkinä Pekka juoksee noin 40 kilsan lenkkiä. Treeniviikkoon mahtuu myös spinningiä, kiipeilyä ja muuta urheilua fiiliksen mukaan. Elikkäs onko se oikeastikin niin että vain lahjattomat treenaa?
Minä-Teija sunnuntai-maratoonarina kun tässä yritän saada mittakaavaa tästä 3100 mailin matkasta, niin totean että ehkä se maratooni ei sitten olekaan niin kova lenkki kuin mitä ajattelin. Paljonkohan minun pitäisi treenata että selviäisin hengissä 10 prosentin siivun eli 500 kilsan matkan tuosta Pekan kisasta? Pekka on kyseisen 3100 mailin kisan voittanut ainakin sen seitsemän kertaa.
Huh, aikamoinen ultrajuoksija tulee täältä Suomesta! Niin, ja ne ainaiset tekosyyt mihin itse kukin välillä syyllistyy, että eihän sitä enää tässä iässä sitä eikä tätä. Olkoon Pekka meille kannustava esimerkki siitä että kyllä sitä vielä 4-kymppisenä ja toki vanhempanakin pystyy uskomattomiin suorituksiin.
Tällä hetkellä Pekka keskittyy paljon kiipeilyharrastukseen, joka löytyi tavallaan sattumalta. Yhden pitkän ja rankan ultrajuoksukisan jälkeen hotellihuoneessa New Yorkissa heräsi ajatus että kyllä nyt täytyy löytää uusi harrastus. Tämän syvällisen ajatuksen jälkeen Pekka löysi itsensä kiipeilyköysikaupoilta. Siitä alkoi kiipeilyharrastuksen aika.
Kipinä kiipeilyyn lähti kiinnostuksesta vuoriin ja vuorikiipeilyyn. Kiipeilyn treenaamisesta Pekka olisi enemmänkin kiinnostunut. Hänen sanojensa mukaan hänen haaste on että kun kiipeää yhden 6c reitin, on jo ihan puhki… Kalliokiipeilyn jatkokurssilla Homasen Samuli suosittelikin että esimerkiksi AP:n Kiipeilyvalmennus voisi olla hyvä juttu.
Anyways, vaikka kalliokiipeilyn jatkokurssi on intensiivinen setti ja päivät helposti venyvät pitkiksi, niin nyt ei siis tarvinnut pelätä että kalliokiipeilyn jatkokurssin päivät kävisivät liian raskaaksi tälle kurssilaiselle.
Palautuminen pitkien kisojen jälkeen vaihtelee. Edellisen pitkän 5000 kilsan kisan jälkeen palautuminen vei noin kuukauden. Pekka palaa aina heti kisan jälkeen lehdenjakajan työhön, toki olo on väsynyt ja heikko mutta työnteko sujuu silti.
Kiipeilyrintamalla edessä on kiipeilyreissu Alpeille. Reissulla keskitytään kiipeämään multipitchiä. Tavoitteena on päästä myös reitille missä pääsee viettämään yötä vuoren rinteellä eli bivittämään. Matterhornille on tarkoitus kiivetä sitten seuraavalla Alppireissulla. Alppiloiden lisäksi suunnitelmissa on myös kiipeilyreissu Japaniin. Ja mitäs sitten seuraavaksi ? Eiköhän kuulla vielä Pekasta juoksurintaman lisäksi myös kiipeilyrintamalla 🙂
