Talvikauden päätös on perinteisesti tapahtunut vapun
tienoilla joko Riksulassa tai viime aikoina Lyngenissä. Tällä kertaa
suunnattiin Lyngenin vuonon kupeessa olevalle Kåfjordin alueelle. Viime vuonna
Lyngenin puolelta nämä topit näyttivät houkuttelevilta. 

Toki täytyy sanoa, että Kåfjordista katsottuna näkymä Lyngeniin on todella upea. Osasyynä matkakohteen valintaan oli saunallisen majapaikan järjestyminen Manndalen Sjobuer nimisestä paikasta. Mökki osoittautui hyväksi. Sauna saatiin lämpimäksi ja erinomaisesti toimivan Wifin avulla sosiaalinen media oli enemmän kuin vain saatavilla.

Alkutoimet

Lähestyminen tapahtui tällä kertaa Kittilän kautta.
Kittilään meno tosin oli hieman pomppuinen, kun ensimmäisellä lähtökerralla
salama iski koneeseen. Paluu Helsinkiin, koneen vaihto ja uudelleen matkaan.
Kittilässä meitä odotti Skoda Octavia Combi tai vastaava eli Mersun C-sarjan
farkku, jolla matka jatkui heti sujuvasti kohti Kilpisjärveä. 

Hieman
etukäteispohdintaa aiheutti aikataulu, sillä matka alkoi Wapun päivänä ja
ruokajuomavähittäiskauppahan on silloin kiinni. Onneksi saimme värvättyä mukaan
Lapin paikallisagenttimme Juskun, joka oli tehnyt tarvittavat hankinnat
etukäteen. Jusku ja Juho olivat odottamassa Kilpisjärvellä. He olivat ottaneet
varaslähdön ja scoutanneen vapunaaton bilemeiningin sekä topittaneet päivällä
Saanan.

Giilavarri 1163 m

Ensimmäiseksi nousuksi valikoitui lähin kasa Giilavarri.
Parkki- ja lähtöpaikka löytyi helposti Espenin kirjan ohjeiden mukaisesti.
Sukset sai laittaa jalkaan heti auton vierestä ja ei muuta kuin matkaan. Alkuun
oli jonkin verran puita, mutta reitti kulki selkeästi ja mitään varsinaista
ryteikköä ei osunut kohdalle. Alkuun paistoi aurinko, mutta mitä ylemmäksi
päästiin, sen huonommaksi muuttui keli. Toppi löytyi tai sitten ei. Lumi oli
ylhäällä hyvää ja pehmeää oli noin 20 cm. Lasku olisi varmaan ollut loistava,
jos näkyvyys olisi ollut parempi. Ainakin allekirjoittaneelta katosi
vähäisetkin laskutaidot. Muuten oli kyllä erinomaisen hieno paikka. Samasta
lähtöpaikasta pääsee myös Nordmannvikttindeniin, joka sekin näytti hyvältä.

Storhaugen 1142 m

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Erilaisten skenaarioiden
pohdintojen jälkeen päädyimme valitsemaan Storhaugen. Yhtenä syynä oli se, että
käväisisimme Slettnesissä tarkistamassa mahdollisen tuoreiden katkarapujen
tarjonnan. Tarjontaa ei tällä kertaa ollut ja jouduimme tyytymään muunlaisen
liharavinteen hankintaan. Kauppakierroksen jälkeen ajelimme takaisinpäin ja
aloimme etsiä lähtöä. 

Tätä etsintää vaikeutti hieman se, että yhtään kolmesta
Espenin kirjasta ei ollut osunut mukaan autoon. Lopulta lähtö löytyi ja taas
päästiin starttaamaan suoraan auton vierestä. Nousureitti oli vielä
perjantaitakin helpommin ja pian olimme jo puuttomalla kentällä sujuttelemassa
kohti toppia. Uutta lunta oli tullut yön aikana mukavasti ja pyydaa riitti
melkein polveen.  Laskulinjoja ei kovin
paljon tarvinnut miettiä, kun käytettävissä oli useamman sadan metrin levyinen alue.
Todella upeaa. Ylhäällä tosin kannattaa olla tarkkana, sillä topin takana on muutaman
sadan metrin pudotus. Viime vuonna siitä oli lumilippa pettänyt
Itävaltalaisnaisen alta.

Rissavarri 1251

Sunnuntaina oli aikaa vielä yhteen nousuun. Kovin montaa
vaihtoehtoa ei ollut enää jäljellä. Muut olisivat vaatineet pidemmän
aikaikkunan, joten päädyimme Rissavarriin. Lähtöpaikka oli Lyngmon kaupan
takana. Autot jätettiin parkkiin tien varteen. Ensin sujuteltiin peltojen yli
ja siitä sitten vanhoja jälkiä seuraten kohti ryteikköä. Hiki tuli jo
pelkästään siitä, että mietti noustessa mahdollisia laskulinjoja pusikon läpi. 

Sata
metriä ylöpäin ja puusto alkoi harventua. Lunta oli nousulinjalla todella vähän
ja kiviä oli näkyvissä siellä täällä. Keli oli muuten melko hyvä, mutta toppi
oli taas sinkissä. Fiilis ylhäällä ei ollut mikään paras mahdollinen. Onneksi
laskulle oli olemassa toinen vaihtoehto nousulinjan lisäksi. Päädyimme
laskemaan alas vasemman kautta ja siellä olikin todella hyvää lunta. Aurinko
alkoi myös paistaa heti laskun alettua. Lopulta fiilis oli mitä parhain, sillä
lasku oli melkein vielä parempi kuin lauantain Storhaugen. Siitä sitten
perinteisen Statoil pölsen ja kamojen välppäysten jälkeen kohti Kittilää upea
kokemus rikkaampana.

Koska kaikille meille numerot ovat tärkeitä: