Toinen päivä Mongioien kulinaarisessa
paratiisissa alkoi Italialialaisella perusaamiaisella, johon aina tietty
pettyy: kuivaa leipää ja jotain purkkihilloja, voita ja nutellaa. Onneksi
kahvia oli runsaasti ja se oli taiten valmistettua.

Sitten teipattiin sormet ja lähdettiin
tallustamaan aiempana päivänä hyväksi koetulle seinämälle. Reitiksi valittiin
paria pykälää aiempaa vaikeampi Chiaro di Luna, joka sijaitsi välittömästi
seinämän kahtia jakavan pystyuurteen oikealla puolella. Kiipeily oli hieman
jyrkempää ja hyvinkin jammailijan jalkatekniikan haastavaa kitkakiipeilyä.
Erittäin vaikeaksi taisin kikkailua seinällä nimittää köydessä lukuisia kertoja
puuskuttaessani…

 

Onneksi perhonen piti Antin paidasta ja saimme
hetkeksi muuta ajateltavaa vaikeiden moovien ja varpaiden kivun lomaan. Antti
hoiti osuutensa nopeasti kotiin ja pääsimme huipulle erittäin hyvän sään
vallitessa. Laskeutuminen oli myös helppo: 3 pitkää haskeutumista vailla
kierteitä tahi muita kahnauksia.

 

Illalla majan pitäjät tottavie ylittivät
jälleen itsensä. Takkatulen leimutessa joimme paikallista mukavaa vinettoa ja
odotimme innolla ruokapuolta.

Alkuruoaksi tarjoiltiin erinomaista
juustopastaa ja pääruoaksi peuraa. Sitten kylkiäisiksi vuoristojuustoa
vuoristohunajalla ja jälkiruoaksi pannacottaa kanelilla maustetulla hillolla.

Kuutamo valaisi yötaivaan kun siirryimme
correttojen kanssa pihalle patsastelemaan. Ja edelleen levolle suurten
pehmeiden peittojen alle.

Paras vuoristomaja ikinä!

p.s. tarjolla oli myös lämmin suihku…