Teksti & kuvat: Elisa Kallio & Jukka Kopra
Tervehdys myös Apiksen noviisiosastolta! Kuukausi on reissua takana ja ollaan parhaillaan Euroopan autoilureissun puolivälissä. Kaksi ensimmäistä viikkoa laskettiin Itävallan lumia vielä turvallisesti mökistä käsin ja nyt reilut kaksi viikkoa autoelämää Pohjois-Italiassa takana.
Multipitch-kokeilulla Sarchessa Amazzonia-reitillä
Sitten vähän sitä maankuulua hankkukabuxia. Sitäkin on tullut tehtyä. Maaliskuun alku Pohjois-Italiassa on suomalaiselle kiipeilyllisesti hyvä. Jos viileistä öistä selviää, on päivisin miellyttävät 10-15ᵒC eikä kallioilla tai yöpaikoissa ole ruuhkaa. Ensimmäinen viikko meni pääosin kalkkikiveen totutellessa kohtuuvarmalla onsight-tasolla. Varmasti hyvä ratkaisu parin viikon kiipeilytauon jälkeen: nyt kun on vähitellen siirrytty päivän aikana projektoitaviin reitteihin, on onsight-yrityksissä varmuutta ollut ihan kohtuullisesti. Tarkoitus on ollut siirtyä jo haastavampaankin projektointiin, mutta vielä ei metrinälkä ole tähän tilaa antanut eikä ehkä ihan riittävän silmää hiveleviä linjoja ole löydetty.
Onnistuminen reitin Prana onsightissa oli taattu Pranan paidassa. Finale Ligure ja Grotta dell’Edera
Se, miltä greidi tuntuu, vaihtelee huimasti sektorilta toiselle. Tämä aiheuttaa aika ajoin hermojen kiristelyä ja onneksi onnistumisen elämyksiäkin. Ainakin onsight-yritysten henkinen rasittavuus on tästä johtuen pysynyt korkeana, sillä mitään reittiä ei voi lähteä kruisailemaan. Lepopäivää on pidetty melkeinpä joka kolmas päivä. Vaikka fyysisesti tuntisikin silloin olevansa vielä vireessä, ei pää pysy menossa mukana. Ehkä se on tätä pullamössösukupolven rappiota se.
Castelbiancon Terminal –sektori. Le Guardia –reitti.
Jukka toimii Adventure Partnersin ohjaajana kiipeilyvalmennusohjelmassa, kiipeilykursseilla sekä erilaisissa tapahtumissa