Teksti: Teija Laukka
Mustanenäinen mies lennolla Mendozasta muistutti paleltumien vakavuudesta vuorilla. Se nenä näytti niin pahalta ettei pysyvät iho- ja rustovauriot olleet kaukaa haettuja ajatuksia. No mikäs sitten on onnistunut vuorireissu? Vastauksia on varmastikin yhtä monta kuin vastaajaa. Aconcagualla kuulin vuoren huiputtaneilta kommentteja varpaiden paleltumisista. Saksalaiskolmikosta yksi menehtyi paleltumiin huippuyrkällä, ja toinen heistä saatiin pelastettua pahasti paleltuneena. Näiden kavereiden kohdalla kukaan ei maininnut kävivätkö huipulla vai eivät. Missä menee raja ettei huiputus olekaan enää tärkeää? Yhden kaverin kuulin kääntyneen alas huippuyrkältä varpaiden palelusta johtuen. Oliko mustanenäisen kaverin vuorireissu onnistunut? ja voiko tähän vastata ilman että tietää pääsikö hän huipulle? oli miten oli mutta sitä mustaa nenää en vaihtaisi itselle mistään hinnasta.
” Get your haircut and get a real job”
neuvoja asiakkaalta vuoristo-oppaalle
Meidän ryhmää ei sää suosinut tällä kertaa, ja vuori jäi valloittamatta. Tottakai pettymys valtasi mielen, kun oppaamme kertoi olemattomista huiputusmahdollisuuksista huonon sään vuoksi. Kokeneemmat vuorillaliikkujat onnittelivat, ja olivat aidosti iloisia turvallisesti perusleiriin pääsystämme. Huiputus ei ollutkaan se tärkein ajatus, vaan aina ei voida eikä pidäkään mennä huipulle. Sen sijaan pelin henkeen kuuluu että aina on tultava turvallisesti alas vuorelta. Onko onnistunut vuorireissu se, mistä palaat ilman vakavia vaurioita? vai huiputuksen lisäksi palaat alas ilman vaurioita?
” Perusleirissä nautittiin hyvän ruoan ja seuran lisäksi viinistä, ja lähes aina elävästä musiikista, kiitokset Aakelle ja Nilsille”
Välillä kuulen tarinoita huiputusreissuista kovissa olosuhteissa, joista sankareina selvitään. Jälkeenpäin on helppo naureskella mitä kaikkea olisi voinut sattua mutta kaikki meni lopulta hyvin. Onko tällainen vuorireissu onnistunut?
“Ruoanlaiton lisäksi…
…myös Aikuisen Naisen säestys sujui apuoppaaltamme”
Olen havainnut että kokeneimmat vuorillalikkujat ympärilläni ovat konservatiivisempia liikkeissään vuorilla, ja pakittavat enemmän kuin muut. Pakitus ei ole epäonnistuminen vaan osa projektia. Turhia riskejä ei oteta, vaan luonto määrää tahdin. Homman kotiin hoitaminen kestää vaadittaessa useita reissuja samaan paikkaan, ja se kuuluu asiaan.
” Nidon leirissä oli vilpoinen…
Se että leiriimme tuotiin paleltunut ruumis, muutti omaa suhtautumista vuoritavoitteisiin. Mielestäni onnistunut vuorireissu on yhdistelmä hyvää fiilistä, hauskaa seuraa, hienoja luontokokemuksia, ja ennen kaikkea turvallisuutta. Itsestään huolehtimisen tärkeys nouseekin rankoissa olosuhteissa tärkeimmäksi turvallisuusasiaksi. Hanskat on laitettava heti käteen, jos sormia paleltaa. Vahva toimintakyky on ylläpidettävä taukoamatta.
…mutta kullalta lainatut miesten XL-koon untsikkahousut ja takki lämmittivät – lämpö ennen tyyliä 🙂
“Home sweet home – Omassa teltassa oli lämmin ja hyvä olla”
“Kiitokset Juho-oppaalle reissun opastuksesta! Vuoristo-oppaat ei tunnetusti ole niitä nöyrimpiä kavereita mutta asiakkaiden turvallisuudesta he huolehtivat varmasti paremmin kuin kukaan muu vuorilla 🙂 Ja turvallisuus on se tärkein juttu!”