Kuvat: Saku Korosuo ja Ines Papert /Harbin
European Roadshow
Ines Papert tuli pikavisiitille Suomeen SAKEn 50-vuotisjuhlaseminaariin, missä
yhteydessä sain mahdollisuuden haastatella häntä yhteisrintamassa Pauli
Salmisen ja Elisa Tiensuun kanssa. Ines ei äärimmäisen syvällisiä esittelyjä
kaivanne. Tässä kuitenkin varmuuden vuoksi ihan lyhyt sellainen:
Kansalaisuus: saksalainen (ent. DDR)
Siviilisääty: naimaton mutta seurustelee (sori
vaan, vapaat miehet)
Perhe: poika Emanuel (s. 2000)
Meriitit (mm.): nelinkertainen jääkiipeilyn
maailmanmestari
Koulutus: fysioterapeutti
etukäteen hänen taustoihinsa ihmeellisen internetin yli, menin mykkääkin
mykemmäksi. Tässä muutamia syventäviä taustoja, joita löysin ja jotka Ines itse
tosiksi vahvisti:
aloitti kiipeilyn vuonna 1996
kiipesi Nosen vuonna 1999
sai lapsen vuonna 2000 (ja alkoi enenevässä
määrin kiivetä kalliota, sporttia tarkemmin ottaen)
voitti ensimmäisen kerran
jääkiipeilyn maailmancupin kokonaiskilpailun vuonna 2001
trädinousu reitille SUPER CIRILL
(8A/8A+, 9 kp.) vuonna 2011
ensimmäinen naisköysistötoisto
reitille ILLUMINATI M11+, WI 6+ vuonna 2012
on syönyt? Onko hän pudonnut pienenä samaan pataan kuin Asterixin kaveri Obelix
vai onko hän vain luonnonlahjakkuus? Muun muassa näistä kysymyksistä yritimme
porukalla ottaa selvää.
asioita uskomattoman lyhyessä ajassa. Oletko luonnonlahjakkuus vai mikä on
salaisuutesi?
ainakaan julkisesti. Mutta kyse lienee siitä, että heti, kun aloin kiivetä,
tiesin, että tätä haluan tehdä. Laitoin kaiken aikani ja kaikki rahani
kiipeilyyn ja vuorilla oloon. Olin jo lapsena liikkunut monipuolisesti ja olin
liikunnallisesti lahjakas, vaikka en ollutkaan keskittynyt mihinkään yhteen
lajiin, sillä vanhempani halusivat suojella minua entisen DDR:n
valmennussysteemeiltä. Siellä oli tapana laittaa liikunnallisesti lahjakkaat
lapset urheilupainotteisiin kouluihin, joissa menetelmät eivät kestäneet
päivänvaloa. Kävimme kuitenkin vähintään kerran vuodessa Tsekeissä
laskettelemassa, missä rakkauteni vuoriin syntyi. Kun muuri murtui, muutin
Alppien juurelle Baijeriin, missä aloin käydä haikkaamassa kavereitteni kanssa.
Jossain vaiheessa aloin miettiä, miksi ihmeessä menemme huipulle aina
kiertotietä, kun sinne pääsisi suorempaakin. Ja jossain kohdin pääsin sitten
kokeilemaan kiipeilyä. Huomasin, että saan itsestäni eniten irti aina köyden
terävässä päässä ollessani.
ammattilaiskiipeilijäksi?
V: Muutos fysioterapeutista
ammattikiipeilijäksi ei tapahtunut yön yli. Kun Emanuel syntyi, aloin kiivetä
kilpaa, sillä olinhan äitiyslomalla, eikä minun tarvinnut käydä töissä. Ja kun
aloin pärjätä kisoissa, sponsorit löysivät minut. Kun oli aika palata takaisin
töihin äitiysloman jälkeen, totesin, että minun ei kannata mennä takaisin, vaan
saatoin sen sijaan ryhtyä kokopäivätoimiseksi kiipeilijäksi. Sponsorini
mahdollistivat sen. Näin minulla oli enemmän aikaa sekä pojalleni että
kiipeilylle.
kiipeilijä ja saat kaikki tulosi sponsoreiltasi?
osatakaan fysioterapeutin hommia, sillä siitä on jo yli 12 vuotta, kun olen
viimeksi niitä tehnyt. Olen todella sitoutunut sponsoreihini ja olen valmis
tekemään todella paljon heidän eteensä. Heistä on tullut ystäviäni. Kyse on
kahdensuuntaisesta suhteesta, ei todellakaan pelkästä rahasta, välineistä tai
varusteista.
toiminut oppaana?
sponsoreiden asiakkaille PR-mielessä mutta melko vähän. Jossain vaiheessa
nuorempana haaveilin vuoristo-oppaan ammatista ja aloitin jo opaskoulun, mutta
kun poikani syntyi, tilanne muuttui täysin. Ja näin päädyin
ammattikiipeilijäksi.
tyypillisimmät asiat, joita neuvot ihmisille? Tai mitä ihmiset tyypillisimmin
tekevät väärin?
jääkiipeilykauteen ihan liian myöhään. Siinä kohdin, kun putoukset alkavat olla
kunnossa, on jo aivan liian myöhäistä alkaa treenata. Olisi hyvä kiivetä
mikstaa tai drytoolata esimerkiksi kolme kertaa viikossa aina marraskuusta
lähtien sekä tehdä lisäksi kerran viikossa leuanvetoharjoitus.
Samoin ihmiset, jotka asuvat kanssani samalla paikkakunnalla. En kuitenkaan ole
mikään julkkis tai tuttu TV:stä.
K: Voitit ensimmäisen jääkiipeilyn
maailmanmestaruuden poikasi syntymää seuraavana vuonna. Miten se oli
mahdollista? Millainen support-tiimi sinulla oikein on? Entä miten nykyään saat
paletin toimimaan aina retkikunnista treenaamiseen ja kaupassakäyntiin?
V: Olen alusta asti voinut sekä matkustaa että
kiivetä sellaisten kavereiden kanssa, joilla myös on lapsia. Vuorottelemme
sillä tavalla, että osa lähtee kiipeämään ja osa jää kotiin vahtimaan lapsia.
Ja sitten vuorot taas vaihtuvat. Lisäksi minulla on onnekkaasti erittäin hyvät
välit ex-anoppiini Emanuelen isoäitiin, joka asuu kanssamme samalla
paikkakunnalla. Hän auttaa minua aina tarpeen vaatiessa. Ja nyt kun Emanuel
alkaa olla jo aika iso, viettää hän aika paljon aikaa kavereiden luona ja minun
käteni eivät enää ole niin sidotut. Lisäksi olen aika organisoitunut ja
tehokas. Kun tulen kiipeämästä, teen ruoan, hoidan kotityöt ja muut hommat. En
lorvi tai löhöä.
suuntautuvat maailman ääriin ja toisaalta tehnyt vaikeita reittejä ja
toistonousuja omilla kotikulmillasi. Miten jaat aikasi ja energiasi toisaalta
lokaalien ja toisaalta globaalien projektien välille? Miten nämä eroavat
toisistaan?
aikaa kiipeilylle ja siihen liittyville projekteille. Kun yksi hyvä ystäväni
tuli meille kahdeksi viikoksi, lupasimme toisillemme, että nyt keskitymme vain
ja ainoastaan kiipeilyyn. Muutoin tämä ei oikein onnistu. Retkikuntareissuissa
tilanne on ihan toinen. Siellä ei ole mitään muuta kuin kiipeily ja tavoite.
Kaikki rakentuu niiden ympärille. Ja kun aikaikkuna umpeutuu, sieltä tullaan
pois. Kotioloissa ja arjessa fokusoituminen on paljon vaikeampaa. Mutta minulle
on kuitenkin todella tärkeää, että minulla on myös paikallisia projekteja,
sillä kotikulmani ovat minulle todella merkitykselliset. Joskus on kuitenkin
vaikeaa keskittyä paikallisiin projekteihin, sillä niihin tulee jatkuvasti
keskeytyksiä.
maailman. Mitkä ovat lempipaikkasi?
V: Olen ollut niin monessa paikassa ja kaikki
ovat olleet aivan upeita. En pysty nimeämään yhtä ylitse muiden. Afrikassa en
ole vielä ollut, vaikkakin olen menossa Marokkoon ensi keväänä. Antarktikselle toivoisin
pääseväni myös, mutta se ei ole vielä vahvistunut. Ei siitä siis tämän enempää
tässä vaiheessa. Grönlantiinkin olisi hienoa päästä!
sen eteen todella tinkimättömästi ja kovaa. Silloin treenaan 5-6 kertaa
viikossa eri tavoin. Juoksen, kiipeän, voimistelen, varjoliidän. Mutta jos
minulla ei ole jotain tiettyä tavoitetta, en välttämättä tule treenanneeksi.
Minulla ei ole ikinä ollut varsinaista treeniohjelmaa, ei edes silloin, kun
kiipesin kilpaa. Olen kuitenkin hyvin organisoitunut ja tavoitteellinen.
Leuanvetoharkkani koostuu useista viiden vedon sarjoista. Lisäksi punnerran ja
teen core-treenejä.
Onko sinulla jotakin mentaalivalmennuksen menetelmää käytössä?
V: Kun minulla on jokin tavoite, jokin reitti,
jonka haluan kiivetä, niin kiipeän ensin itselleni suhteellisen helppoja
reittejä tutustuakseni kiveen ja sen laatuun. Kiipeän näitä helpohkoja reittejä
esimerkiksi viikon ajan. Kun kiipeily kulkee mukavasti ja itseluottamukseni
kalliolla on hyvä, on aika kokeilla projektiani. Ja kun sitoudun reitille, en
anna mieleni lähteä vaeltelemaan pelkäämisen tai epävarmuuden puolelle, vaan
pidän sen tiukasti kiipeämisessä.
lapsen?
joihin liittyy isoja riskejä. Osaan arvioida, mikä on itselleni sopiva
riskitaso ja valitsen reitit sen mukaan. Tiedostan riskit ja otan ne huomioon,
mutta kiivetessäni en enää mieti niitä, vaan keskityn itse kiipeämiseen.
menossa “suuri pulttauskeskustelu” ja siihen liittyen kiinnostaa tietää, mitä
sinä olet mieltä pulttaamisesta?
vastaan. Olen itsekin pultannut kiipeämiäni reittejä. Mutta tämä on aina
tapauskohtaista ja riippuu muun muassa kiven laadusta, reitistä ja sen varmistettavuudesta.
Jos kyse on hyvin varmistettavasta halkeamasta, en todellakaan pulttaisi sitä.
lempihakkusi?
V: Riippuu tilanteesta. Oranssi Fusion on
paras kilpailuihin. Jyrkälle jäälle ja mikstaan sopii parhaiten vihreä Fusion.
Ja silkalle jäälle Cobra.
Fusioneita ei enää saa? Niitähän ei enää valmisteta.
V: Olen tilannut muutamat varastoon J
varusteisiin?
V: Kyllä, mitä tulee vaatteisiin, valjaisiin, kenkiin jne., mutta jos puhutaan
esimerkiksi hakuista, en näe, että naisilla pitäisi olla jotenkin erilaiset
hakut kuin miehillä.
niin miten sinä pärjäät kylmässä? Jäätyvätkö näppisi?
naisilla on iso ongelma, mutta minä en onnekseni siitä kärsi. Pidän kuitenkin
pitkillä reiteillä aina kahdet hanskat; yhdet kiipeilyyn ja toiset
varmistamiseen.
harjoittamistasi kiipeilylajeista?
“alalajit” ovat sidottuja vuodenaikoihin. Samaten pidän erilaisista
kivilajeista ja erilaisista kiipeilykulttuureista, joihin haluan aina tutustua,
kun menen uuteen paikkaan kiipeämään.
Esityksensä lopussa Ines kehotti meitä
kuulijoita tekemään tinkimättömästi töitä omien unelmiemme eteen. Niin hän
kertoi itse tekevänsä. Samalla hän paljasti yhden omista unelmistansa:
mikstareitti Kyzyl Asker –nimisen vuoren kaakkoisseinällä Kirgisiassa. Pieni
mustavalkovalokuva Ineksen taskussa muistuttaa siitä joka päivä.
