By: Sini Veuro

 

Istun kotona ruokapöydän ääressä ja sivusilmällä seuraan
ikkunan takana harmautta ja sadepisaroita. Tässä on jotakin perin tuttua. Mitä
se on? Ai niin, olen kokenut tämän ennenkin, siis vesisateen ja päivän
harmauden. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin esimerkiksi kaksi viikkoa putkeen.
Missäpä muualla kuin Norjassa toppatakki, pitkätkalsarit ja kuorivaatteet
päällä kesäloman vietossa.

 

Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä-Suomessa sataa vuosittain
noin 650 mm[1].
Norjan meteorologisk institut ilmoittaa vastaavan luvun esimerkiksi
kiipeilykohteena suosituille Lofoottien saarelle olevan noin 2000 mm[2]
vuodessa, siis kominkertainen määrä Suomen lukuun verrattuna. Vasta kun on
ymmärtänyt, sisäistänyt ja mielikuvaharjoitellut tämän faktan, kannattaa alkaa
suunnittelemaan kiipeilyreissua tuonne graniittiseinämien paratiisiin.

 

Osa meistä on siinä onnellisessa asemassa, että loman voi
pitää lyhyellä varoitusajalla juuri silloin kuin haluaa. Mikäli näin on,
kannattaa kytätä yr.no sivut kuumana esimerkiksi juuri Lofoottien kelien
kehittymistä. Koska matalapaine väistyy? Onko luvassa vain lyhyt väli kahden
matalapaineen välissä vai vyöryykö sateisten saarten ylle kuivempaa ilmaa
pohjoisesta? Tuulen suunnat, nopeudet ja tietenkin pilvien määrä on syytä
tarkastaa myös.

 

 

Oli kyse näistä ekstempore-lomailoittelijoista tai jo vuoden
alussa lomaviikkonsa merkinneistä taistelijoista, on sadevaatteet ja sadetta,
tuulta sekä polttiaisia kestävä teltta ehdoton matkavaruste. Käytännöllisiksi
asioiksi on havaittu myös kumisaappaat ja pressu (jonka voi kiinnittää
sadesuojaksi puihin). Mitä isompi teltta, sitä parempi meininki. Kolme päivää
könötystä fast&light henkisessä leiriasutuksessa pistää miettimään, että
vieressä oleilevien norjalaisten kasvihuoneen kokoinen seisomakorkeuteen
nouseva mukavuuslaitos, jonka sisään mahtuu myös retkipöytä ja –tuolit, olisi
sittenkin saattanut olla vaivan väärti. Puhumattakaan niistä elostelijoista,
jotka ovat tulleet paikalle kaiken nielevillä matkailuautoillaan.

 

 

Materialistinen varustautuminen ei silti ole kaikki
kaikessa. Tärkeintä nimittäin on henkinen valmistautuminen ja norjalaisen
ulkoilmaidentiteetin omaksuminen. Tästä reippaana esimerkkinä mainittakoon
Hennigsvaerin paikallinen opas- ja koulutustoimisto Klatreskolen. Aamulla puoli
kymmeneltä, kun sade hakkaa telttakangasta ja tuuli repii teltan helmoja,
kuuluu makuupussiin iloista äännehdintää ja kalliokamojen kilkatusta
alkeiskurssin suunnatessa kohti Paradisetin halkeamasysteemejä. Siellä sitä mennään,
ihan kuin ei-mitään. Mallia voi ottaa myös paikallisista sunnuntaipäivän
viettäjistä Kallestrandin mahtavalla hiekkarannalla. Lämpötila on maksimissaan
+12 astetta Celsiusta, kun lapset leikkivät rantavedessä uimapukuisillaan ja
vanhemmat ottavat vieressä aurinkoa, joka häämöttää vaaleampana läiskänä
ikuisesti tihuttavien pilvien takana. Tsemppe greit! Tämä mielentila ei
suinkaan rajoitu vain Lofoottien saarelle vaan kelistä huolimatta norjalaiset
viettävät vapaapäiväsunnuntainsa ulkoilmassa. Kerran vaikkapa niin, että
kansallisella deep ecology-seuralla oli vuotuinen kunniaretkensä Norjan
kansallisvuorelle ja Arne Næssin
leikkikentälle eli Stetindille. Suurin osa paikalle saapuneista oli varsin
iäkästä ihmistä, joltakulta puuttui näkö toisesta silmästä ja retkivarustus oli
varsin romanttisesti seitsemänkymmentä luvulta. Stetind lymyili sadepilvissä
näkymättömissä mutta niinpä vain nämä veijarit tarpoivat ylämäkeen vuoren
juurelle kaikkea tätä kunnioittamaan.

 

 

Tästä tulisi nyt ymmärtää, että vaikka yr.no mitä lupaisi, kannattaa
olla varautunut norjalaiseen auringonpaisteeseen, joka ajoittain sisältää myös
vesisadetta, spraysuihketta tai kunnon suihkua taivaalta. Mikäli yövyt
lämmitetyissä tiloissa, esimerkiksi pohattamaisesti rorbussa, älä välitä
sateesta tuon taivaallista. Mene ulos, kiipeä, kävele, katsele ja kastu. Jos
taas yöpyminen tapahtuu teltassa, tee edellä mainitut ja huomenna sinulla onkin
kätevästi valmiiksi kamat kosteana. Silloin täytyy muistaa hymyillä, sillä
aurinko paistaa – vaikkakin sitten pilvien takana tai ainakin kotoisassa
kuppilassa kahvia ja pullaa särpiessä.

 

 

 

Jälkihuomautus: kirjoittaja on ikuinen Norja-fani ja
norjakiipeilyn puolesta puhuja. Olosuhteisiin täytyy vain suhtautua oikealla
tavalla.