Teksti: Anne Dahlgren
Kuvat: Anne Dahlgren, Teija Laukka
Adventure Partnerssin järjestämä kiipeilyvalmennus starttasi vajaa pari viikkoa sitten 11.2. En oikein etukäteen tiennyt mitä valmennukselta odottaa ja eikä ihmekään sillä tälläinen koulutus järjestetään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Heti valmentajat tavatessani näin heidän innostuksen ja aloin uskomaan, että tästä tulisi hyvä juttu. Valmentajina toimivat Adrian “Eetu” Pollard, Jukka Kopra ja Nora Ryytty. Kolmikkoa etukäteen tuntematta nyt on jo selvinnyt sen verran, että heillä on varsin monipuolinen kiipeilykokemus ja pystyvät yhdessä tuomaan valmennukseen erilaisia näkökulmia. Eetu on porukasta pisimpään kiipeillyt ja viihtyy niin sisäseinillä, kuin jäällä, kallioilla ja multipitcheillä liidaten trädiä. Jukka opiskelee lääkäriksi joten lihasfysiolologia on hänelle tuttua ja kiipeilyn suhteen hän keskittyy boulderointiin. Nora on ammatiltaan liikunnanohjaaja ja hänen intohimonsa on vuorikiipeily.
Miksi mukaan valmennukseen kun kiipeilemään oppii kiipeilemällä? Tämä on varmasti monen periaate mutta omalla kohdalla tykkään siitä, että jos saan harrastuksen kuin harrastuksen alkupuolella jotain opetusta jolloin oppiminen ja kehitys pääsee nopeammin vauhtiin. Kiipeily vaikuttaa olevan lajina sellainen, että vaikka olisi kiipeillyt useamminkin vuoden niin on mahdollista, että kehitys jää vähäiseksi.
Kokeneemman kiipeilijän vinkeistä on varmasti hyötyä jokaiselle kiipeilijälle mutta pelkkä valmennukseen osallistuminen ei tietenkään takaa tuloksia. Meille tehtiin aika selväksi tosiasia, että kiipeilemässä tulee käydä vähintään kolme kertaa viikossa, jotta tuloksia syntyy.
Ennen ensimmäistä tapaamista olimme täyttäneet esitietolomakkeen ja jossa kyseltiin varsin kattavasti kiipeilytaustastamme ja ominaisuuksistamme kiipeilijöinä. Oli todella hyvä, että nämä jutut pystyi kirjoittelemaan etukäteen omassa rauhassa. Luentopäiväksi valmentajat olivat koonneet vastauksistamme yhteenvedon. Kävi ilmi, että olemme kaikki suurin piirtein samalla greiditasolla mutta heikkoudet ja vahvuudet vaihtelivat jonkun verran. Lähtöasetelma on kyllä varsin mielenkiintoinen ja innolla odotan, että miten kukin meistä kehittyy valmennuksen aikana. Ensimmäisen päivän aikana ei ollut luennon lisäksi kiipeilyä – mutta kyllä omat käteni hikosivat siitä kaikesta kiipeilyjutusta ihan muutenkin.
Ensimmäinen luentokokonaisuus – minä olen
näköjään yhtä hymyä.
Päivän aikana kävimme teoriassa läpi kiipeilijöiden tyypillisimpiä tekniikkavirheitä, turvallisuusasioita sekä muun muassa liidaamiseen liittyviä pelkoja. Jukka kävi kattavasti läpi lihasten fysiologiaa nimenomaan kiipeilyn näkökulmasta. Itse sain ainakin lisää tietämystä siitä, että mikä lihas tekee mitäkin ja miten tulisi huolehtia siitä, että jaksaa kiivetä mahdollisimman hyvin. Nora onnistui muun muassa vakuuttamaan lämmittelyn tärkeyden ennen kiipeilyä ja tajusin, että omat pienet venyttelytuokiot eivät ole kyllä ajaneet ihan asiaa tähän mennessä.
Valmennus jakautuu kolmeen osaan: peruskuntokauteen, voimakauteen ja voimakestävyyteen. Aloitamme nyt peruskuntokaudella ja tarkoituksena on kiivetä mahdollisimman paljon metrejä tarpeeksi helpoilla reiteillä ja kehittää tekniikkaa. Treenejämme merkkailemme yhteiseen ryhmään online-palvelussa jota valmentajamme varmaankin mielenkiinnolla seuraavat!
Eetu demoaa kiipeilytekniikoita ja selittää eri termejä
– on tärkeää tietää mistä liikkeestä puhutaan.
Voima- ja liikkuvuustestien tulokset kirjattiin kaikki
muistiin jotta kehitystä voidaan seurata valmennuksen aikana.
Heidi suorittamassa voimatestiä:
Kuinka kauan pystyy roikkumaan sormilaudassa.
Nyt on takana ensimmäinen yhteinen kiipeilysessio Salmisaaren KiipeilyAreenalla. Teimme siis peruskuntotreeniä – kiipesimme noin puoli tuntia putkeen ylös ja alas helppoa reittiä. Valmentajilta tuli hyviä vinkkejä ja jo samankin reitin hinkkaamisesta oli selvää hyötyä tekniikalleni. Yrittäessäni ehkäistä väsymystä minun oli pakko miettiä miten kiipeää, jotta jaksaa mahdollisimman pitkään. On jotenkin palkitsevaa kun tulee ihan älytön hiki ja metrejä seinällä kertyy paljon.
Oma kiipeilytaustani ei ole kovin pitkä. Aloitin vajaa kaksi vuotta sitten käymällä seinäkiipeilyn alkeiskurssin. Se onkin sitten oikeastaan ainoa virallinen kiipeilykurssi jossa olen ollut mukana.
Viime talven ja kevään aikana tuli testattua myös jää- ja alppikiipeilyä. Kesän tullen innostuin sitten kalliokiipeilystä ihan kunnolla ja loppukesästä liidasin jo muutaman kerran multipitch-reiteillä Norjassa sekä kakkostin oppaan perässä pitkän reitin vajaassa neljässä tonnissa Alpeilla. Kaikki nämä reitit oli toki melko helppoja mutta pituutensa puolesta kuitenkin ihan tarpeeksi haastavia kokemukseeni nähden. Trädikiipeily ja usean köydenpituuden reitit onkin se osa-alue mihin haluan jatkossa panostaa – eli hyvä kestävyyskunto kiipeilyssä on välttämätöntä. Nyt on ihan todella kova innostus päällä ja on vaikea malttaa pitää yhtään välipäiviä kiipeilystä ja muusta urheilusta.
Palailen taas aiheeseen valmennuksen puolivälin tienoilla!
-Anne
